Vammaisjärjestöt elämässä mukana

Hallituksen sakset leikkelivät tällä viikolla myös sote-järjestöjen avustuksia. Toiset lähtivät Helsingin ja Tampereen kaduille osoittamaan mieltään, minä tartuin tietokoneen näppäimistöön ja mietin, millaista minunkin elämäni olisi ilman vammaisjärjestöjä. Minulla on kokemusta kolmesta eri järjestöstä, Suomen Kuurosokeista, Kuuloliitosta ja Näkövammaisten liitosta. Pisin historia minulla on Suomen Kuurosokeiden kanssa.

Järjestöt ovat tärkeitä tiedon ja vertaistuen lähteitä. Suomen Kuurosokeilta olen saanut tietoa kaikesta kuulonäkövammaan liittyvästä. Tukea on tullut myös apuvälineiden ja palvelujen hakuun ja apua myös silloin, kun viranomaiselta on saatu kielteinen päätös niistä. Työntekijä tarjoaa “toisen mielipiteen”. Kursseilla olen saanut pohtia opiskelua, ammatinvalintaa ja työelämääkin kuulonäkövammaisena vertaisten ja asiantuntevien työntekijöiden opastuksella.

Vertaistuki on tärkeä osa yhdistystä ja olen solminut monia ystävyyssuhteita. Vertaistuki oli erityisen tärkeää lapsena ja nuorena, jolloin rakensin identiteettiäni. Sitä on saanut kuntoutuskurssien ohella erilaisilla leireillä. Niillä olen hankkinut monenkirjavia muistoja. Olen ollut tandem-pyöräilemässä Ahvenanmaalla, melomassa Rovaniemellä ja vaeltamassa Pyhätunturilla. Vammaisjärjestöjen toiminta on tärkeää vammaisille, koska se on järjestetty heille saavutettavaksi.

Myöhemmin jätin kuurosokeiden toiminnan ja siirryin Kuuloliittoon. Isoimpana syynä maisemanvaihtoon oli näkövamman korostuminen kuurosokeiden aikuisten toiminnassa. Korostuminen on luonnollista, sillä suurella osalla ihmisistä yhdistyksessä vamma on etenevä ja aikuisena kehittynyt vaikeaksi, kun minulla näkövamma on lievä ja huono kuulo merkittävämpi ongelma. Tarpeet täysin kuurosokealla ovat aivan erilaiset kuin minulla. Niinpä löysin paikkani Kuuloliitosta kuulovammaisten, ei kuulonäkövammaisten, joukosta. Kokemukseni kertoo siitä, miten järjestöjä tarvitaan useita. Mikään yksittäinen järjestö ei voi vastata kaikkien ihmisten tarpeisiin.

Matkani Kuuloliitossa alkoi kokemustoimijana vuonna 2022. Kokemustoimijoiden yksi tärkeä tehtävä on vaikuttaa vammaisten asioihin yhteiskunnassa. Tämä voi tarkoittaa tietoisuuden lisäämistä vammaisuudesta tai saavutettavuudesta. Olen itse esimerkiksi ollut mukana Kuuloliiton some-kampanjassa harvinaisen sairauden vaikutuksista elämään ja arvioinut erään julkisen tahon nettimateriaalin saavutettavuutta.

Vammaisjärjestöt ovat siis tuoneet uutta väriä elämääni. Enhän edes maininnut kaikkia vaikutuksia tässä tekstissä. Olen ollut mukana järjestötoiminnassa, saanut palkkatyötä ja aiheen opinnäytetyöhönkin. Vammaisjärjestöt voivat muokata ihmisten elämää perustuksiaan myöten ja siksi haluan niiden merkityksestä pitää ääntä. Kaikkia ne eivät tavoita. Kaikkia järjestöt eivät tietenkään kiinnostakaan, mutta osa ei ehkä tiedä niistä tarpeeksi ja siksi pysyy poissa. Tietoisuuden lisääminen järjestöistä on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen, koska mitä enemmän ihmisiä on toiminnassa mukana, sen vaikeampi niiden merkitystä on ohittaa.

Vaellusleirin kuvasatoa