Mun surinat

Euroviisut pidettiin tänä vuonna Liverpoolissa. Viime vuonna viisut voitti Ukraina, mutta sattuneesta syystä viisuja ei voitu siellä pitää. Ukraina kuitenkin näkyi tänä vuonna väliaikaesityksissä ja postikorteissa. Vuoden taso oli aika heikko, joten siitä ei jäänyt paljon mieleen. Norja oli minun isoin suosikki, ja ainoa, jonka laitoin Spotifyn soittolistalle.  Parhaiten tämä vuosi jäi mieleen lopputuloksestaan. Ruotsi voitti Euroviisut ja Suomi tuli toiseksi. Yleisöäänestyksen ja raatien mielipiteet erosivat jyrkästi. Suomi olisi ollut yleisön ylivoimainen suosikki 386 pisteellä, kun Ruotsi sai vain 243. Ruotsin suosio raatien keskuudessa herättää hämmennystä: Ruotsi sai täysiä pisteitä 15 raadilta ja Loreenin etumatka pisteissä oli aivan tolkuton. Hän sai ääniä lähes kaksi kertaa enemmän, kuin toiseksi tullut Israel. Musiikkimaku on subjektiivista, mutta eikö tosiaan kilpailussa ollut yhtään Tattoohon rinnastettavaa laulua? Itse olisin antanut vähän enemmän tunnustusta myös Norja...

Visuaaliset mielikuvat ovat hyvin tärkeitä. Niiden avulla voi palata menneisiin tapahtumiin tai suunnitella esimerkiksi huoneeseen uusi sisustus. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan pysty visuaalisia mielikuvia mieleensä luomaan. Kyvyttömyys mielikuviin tunnetaan afantasiana. Synnynnäisen afantasian löytyminen on muistutus meidän ihmisten erilaisuudesta ja joskus aika rajallisesta ajattelusta. Eräänä päivänä Exeterin yliopiston neurologi Adam Zemanin vastaanotolle tuli mies, joka oli menettänyt mielikuvansa sydänleikkauksen jälkeen. Mielikuvien menettäminen ei ollut lääketieteelle uutta - jo 1800-luvulta tunnettiin ihmisiä, jotka olivat menettäneet kykynsä mielikuviin esimerkiksi aivovamman seurauksena. Yllätys seurasi vasta, kun Zeman julkaisi tutkimuksensa miehestä vuonna 2010. Useat ihmiset ottivat Zemaniin yhteyttä ja kertoivat, ettei heilläkään ollut tuota kykyä. Koskaan ollutkaan. Tämä oli niin uusi juttu, että koko termi afantasia syntyi Zemanin näppäimistöltä vasta vuonna 2015. Syn...