Mun surinat

Sairastuin krooniseen unettomuuteen viisi vuotta sitten ja tänä vuonna huomasin sen saaneen kaverikseen masennuksen. Unettomuus ja masennus muodostavat sekavan lankakerän, jossa niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Masennus aiheuttaa unettomuutta ja unettomuus masennusta. En voi varmasti sanoa mistä asti olen ollut ainakin jonkin verran masentunut, mutta viimeistään viime kesänä masennus alkoi upottaa suon syövereihin, kun unettomuus helpotti ja lähti kesälomille. Yksi syy masennukselle oli varmasti tietoisuus siitä, millaisia kolhuja unettomuus oli elämääni jättänyt. Tosin mielenterveyden haasteista oli tullut niin normaali olotila, etten kaikkia ongelmiani edes kunnolla tiedostanut. Unettomanakin on vaikea tarttua asioihin tai kiinnostua mistään. Nyt huomaan, miten helposti jopa harrastuksista, kuten kirjoittamisesta, tuli vain suorittamista. Ylianalysoin kaiken puhki, niin etten oikein saanut mitään tehtyä niin että olisin ollut siihen tyytyväinen. Itsetuntokin alkoi murentua...

Aloin kirjoittaa mielenterveysasioista tässä blogissa viime syksynä. Viime vuosina minua on erityisesti vaivannut unettomuus , joka alkoi helpottaa kesällä. Se korvautui viimeistään silloin uusiutuneella masennuksella. Huomasin sen vasta alkuvuodesta, kun kuuntelin podcastin Depressio-päiväkirjat aiheesta . Vointi lähti jyrkkään laskuun kuunneltuani sen, joten epäilin ensin vain kuvittelevani. Sitten epäilin, että podcastin kuuntelu aiheutti masennuksen ja se menisi pian ohi. Ei se mennyt, eikä silti podcast masennusta aiheuttanut, vaan teki siitä vain tietoiseksi. Masennustaan ei välttämättä itse tunnista ja sitä voi vähätellä, kun sen tunnistaa. Onkin mahdollista, että masennus alkoi jo paljon viime kesää aiemmin. Minulla oli mielialalääkitys viisi vuotta sitten OCD:n, ahdistuksen ja masennuksen takia. Lopetin lääkityksen seinään ilman lääkärin ohjausta, mikä kiistämättä oli virhe. Ahdistus ja OCD paheni lähes välittömästi, mutta sitä seurasi myös parempia jaksoja. Unettomuudenkin ai...

Talvi 2022. Oli taas yksi monista unettomista öistäni. Miten saisin aikani kulumaan ja houkuteltua unen tulemaan? Mitä kevyttä voisi tehdä pimeässä vaikka silmät kiinni? Mieleeni tulivat podcastit. Podcasteihin olin jo vähän tutustunut ennen unettomuuteni alkua, mutta unettomina öinä vasta upposin syvälle niiden maailmaan. Aloitin yöllä melko kevyistä podcasteista, mutta nyt kuuntelen kaikkina vuorokaudenaikoina ja monista aiheista. Yksi aihepiiri on mielenterveys. Viimeksi kuuntelin Anni Saastamoisen podcastin Depressiopäiväkirjat hänen masennuksestaan. Saastamoinen kertoo tarinan kielellä, joka kuvaa masennukseen vajonneet mahdollisia ajatusketjuja. Kirosanoja välttelemättä: “Sairaanhoitaja suostutteli minua tulemaan johonkin saatanan mielenhallintaryhmään, hyi vittu miten vastenmielistä!”. Tämä tekee podcastista koskettavan, rehellisen ja joskus hauskankin kokemustarinan. Miten vaikea apua on saada, kun “ei edes jaksa viedä roskia ulos”. Itselleni resonoi myös kohta jossa Saastamoi...