Mun surinat

Luonnehdin itseäni huonokuuloiseksi tai kuulonäkövammaiseksi. Ensisijassa olen huonokuuloinen, vasta sitten kuulonäkövammainen, koska näkövamma on niin lievä. Samasta syystä en käytä sanaa kuurosokea itsestäni. Vammaisuus ei muuten ole merkittävä osa minun identiteettiä, mutta se on lääketieteellinen termi, jonka perusteella saa apuvälineitä ja muuta tukea. Toisaalta on ihan hyvä muistaa, että sanat on vain kommunikaation apuväline, eikä ne kuitenkaan voi kuvata todellisuutta täydellisesti. Identiteetti on muuttuva virta, joka pakenee tuollaisten sanojen määritelmiä. Minun identiteettiini on vaikuttanut kahden järjestön, Suomen Kuurosokeiden ja Kuuloliiton toiminta sekä buddhalaisuus. Buddha käytti ihmisen minuudesta termiä anatta . Buddha katsoi, että ihmisellä ei ole mitään erillistä pysyvää minuutta tai identiteettiä. Mikään yksittäinen ajatus, tunne, kehon osa tai ominaisuus ei ole "minuus". Mitään niistä ei voi ottaa erilleen, ja sanoa, että tuossa olen minä. Lisäksi näm...

Kuulon apuvälineitä Suomessa on Kuuloliiton mukaan 800 000 huonokuuloista ihmistä. Huonokuuloisten määrä lisääntynee ikähaitarin molemmissa päissä. Ikääntyessä kuulo huononee normaalistikin, mutta nuorempien kuuloa uhkaa yleistynyt kuulokekuuntelu ja muu vapaa-ajan melu. Kuuloa käytetään nykyisin ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, kun ihmiset kuuntelevat musiikkia, äänikirjoja ja podcasteja. Erityisesti musiikkia kuunnellaan niin kovalla, että se voi vaurioittaa kuuloa. Myös työperäiset kuulovauriot ovat tavallisia. Kuka tahansa voi menettää kuulonsa eikä menetettyä kuuloa saa takaisin. Kaikki on katoavaista, mutta kuinka usein muistamme arvostaa asioita, ennen kuin ne ovat poissa? Pysymättömyys ( anicca ) on buddhalaisen ajattelun ytimessä ja tärkein kolmesta olemassaolon tuntomerkistä. Pysymättömyyden pohdinnan luulisi saavan ihmiset kiinnostumaan kuulostaan ja kuuloesteettömyydestä enemmän. Onko julkisissa tiloissa toimivat induktiosilmukat? Millainen on akustiikka? Ovatko televisi...

Sana vammainen herättää monessa kielteisiä tunteita ja jotkut haluaisivat sen kieltääkin. Ongelma on se, että vammaisuus viittaa puutteeseen, eikä sen varaan voi rakentaa identiteettiä. Esimerkiksi kuurot ovat mielestään kielivähemmistön edustajia, eivätkä vammaisia. Tässä keskustelussa pidän Buddhan anattan käsitettä mielenkiintoisena lisänä. Buddha katsoi, että ihmisellä ei ole mitään erillistä pysyvää minuutta tai identiteettiä. Mikään yksittäinen ajatus, tunne, kehon osa tai ominaisuus ei ole "minuus". Mitään niistä ei voi ottaa erilleen, ja sanoa, että tuossa olen minä. Lisäksi nämä ominaisuudet muutuvat koko ajan ympäristön ja toistensa vaikutuksesta. Et ole sama ihminen kuin vauvana, tai vuosi sitten. Identiteetti on virta. Vammaisuuskin on vain yksi ominaisuus, eikä sen varaan voikaan rakentaa identiteettiä, mutta ei voi sen enempää äidinkielenkään. Tai kansallisuuden, seksuaalisen suuntauksen, ihonvärin tai sukupuolen. Buddhalaista ajattelua vastaa hyvin tapa sanoa,...

Aiemmin jo käsittelin Buddhan kolmea olemassaolon tuntomerkkiä, joista anatta on yksi. Anatta on paalia ja tarkoittaa “ei itse”. Sanskritinkielinen vastine on anatman. Tämä on aika syvällinen konsepti, joka kertoo siitä, millainen maailma - ja erityisesti ihminen - on. Buddhalle koko maailma on toisiinsa vaikuttavien muuttuvien osien muodostama kokonaisuus. Maailma on jatkumo, jossa asiat syntyvät, tuhoutuvat ja syntyvät uudessa muodossa uudelleen. Tässä kokonaisuudessa millään ei ole muusta erillista pysyvää olemusta. Kaikki asiat ovat yhteydessä toisiinsa ja kaikki voidaan jakaa pienempiin osiin. Anattan ajatusta lähestyivät myös kreikkalaiset filosofit, jotka pähkäilivät Theseuksen laivan arvoitusta. Tarinan mukaan Theseuksen laivaa korjailtiin aikojen kuluessa niin, että lopulta siinä ei ollut enää yhtään alkuperäistä osaa. Oliko se enää sama laiva? Jos ei, niin missä vaiheessa se lakkasi olemasta? Buddhan vastaus olisi ollut, että laivaa ei erillisenä yksikkönä ollut koskaan olema...

Sana vammainen herättää monissa kielteisiä tunteita ja sitä pidetään jopa haukkumasanana. Toisten mielestä sitä ei pitäisi käyttääkään. Tähän mennessä kaikki korvaavat sanat vaikuttavat kömpelöiltä yrityksistä olla "poliittisesti korrekti", oudoin esimerkki on sana rajoitteinen: näkörajoitteinen, liikuntarajoitteinen jne. Toinen tapa kiertää sana on sanoa, että jollakin on vamma, eikä että hän on vammainen. Siis esimerkiksi Matti ei ole näkövammainen, vaan hänellä on näkövamma. Vammaisuus kuitenkin on vain yksi ominaisuus ihmisessä, aivan kuten uskonto, ihonväri tai kansallisuus. Nuo ominaisuudet eivät määrittele ihmistä yhtään sen enempää, kuin vammaisuuskaan. Jos vammaisuutta pidetään yhtenä normaalina ominaisuutena, siitä voi tarvittaessa puhua aivan kuten muistakin ominaisuuksista. Matti voi olla buddhalainen/suomalainen/näkövammainen/pitkä jne. Vammaisuuteen, aivan kuten muihin ominaisuuksiin, viitataan kun se on tarpeellista. On myös väitetty, että kaikki ovat oikea...