Mun surinat

Mindfulness tarkoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Omista tunteista, tuntemuksista ja ajatuksista pyritään olemaan tietoinen. Niitä havainnoidaan, mutta ei torjuta, eikä niihin takerruta. Tunteet ovat vähän kuin pilviä taivaalla - niitä tulee ja menee.  Törmäsin mindfulnessiin, kun ensimmäistä kertaa tutustuin buddhalaisuuteen, mutta aivan aluksi kiinnostuin enemmän meditaatiosta. Tosin meditaatiohan tukee mindfulnessia. Harjoituksissa on ollut välillä pitkiäkin taukoja, vaikka enemmän hyötyähän niistä olisi, jos harjoittaisi pitkään säännöllisesti. Mitä hyötyä mindfulnessista sitten on? Se on auttanut minua olemaan enemmän tässä hetkessä, helpottanut unettomuutta, stressiä ja ahdistusta sekä rentouttanut mieltä. Tämä perustuu siihen, että mindfulness lisää tietoisuutta oman mielen liikkeistä, mikä vuorostaan auttaa päästämään irti negatiivisista tunteista ja ajatuksista. Esimerkiksi pitkän vaikea unettomuusjakson jälkeen aloin iltaisin ahdistua jo hyvissä ajoin ennen nukkumaan...

Minun ensimmäiset kirjat buddhalaisuudesta. Minun tie buddhalaisuuteen alkoi lukiossa. Kiinnostuin maailmanuskonnoista erinomaisen uskonnonopettajan ansiosta. Päätin lopulta kirjoittaa uskonnon, joten kursseja tulikin käytyä. Lukion viimeisenä syksynä oli vuorossa itämaisten uskontojen kurssi. Kurssista inspiroituneena marssin kirjastoon ja otin hyllystä kirjan aiheesta. En muista mitä kirjassa tarkalleen ottaen sanottiin buddhalaisuudesta, mutta se teki vaikutuksen. Kiinnostuin heti opiskelemaan lisää ja ostin pian kirjakaupastakin kaksi kirjaa. Yleensä paikkakuntani Suomalaisesta kirjakaupasta ei löydy kirjoja buddhalaisuudesta, mutta silloin niitä oli jopa kaksi. Ehkä jotakin kohtalon johdatusta? Karma ei buddhalaisuudessa ole kohtalo, mutta niin… Kirjat olivat Kulanandan Buddhalaisuuden periaatteet ja Gill Farrer-Hallsin Pieni Buddha-kirja (kuvassa). Seuraavina kuukausina ahmin vielä lisää kirjoja ja varsinkin nettimateriaalia. Hyvin taisinkin sen kaiken lukea. Buddhalaisuuden tunt...

Fossiilin kopio museo Vapriikissa Tampereella. Monet ovat jossakin vaiheessa lapsuuttaan olleet kiinnostuneita dinosauruksista tai avaruudesta. Siis ainakin minä. Seuraan toisinaan edelleen niiden tutkimuksen uusia tuulia. Näitä aihepiirejä minua on inspiroinut miettimään pari Yle Areenalta löytyvää podcastia, Dinocast ja Tähtisarja . Podcastit on hyviä maanläheisiä johdantoja näihin aiheisiin. Avaruutta ja luonnonhistoriaa yhdistää moni asia. Lapsena - ja edelleen aikuisena - avaruudessa ja dinosauruksissa kiehtoi niiden vieraus. Dinosaurukset ja toiset planeetat ovat vieraita maailmoja, jotka ovat (tai ovat olleet) samalla todellisia. (Luonnon)historiassa on tietty “lähellä, mutta niin kaukana” -efekti. Ehkä juuri tässä paikassa joskus tallusti tyrannosaurus? Enää sitä ei voi nähdä. Molempia aiheita yhdistää myös ajan ja paikan valtavat mittasuhteet. Viimeiset tyrannosaurukset katosivat 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämä on pitkä aika, mutta pitkään dinosauruksetkin elivät: stegosauru...