Mun surinat

Ajattelin että aion tutkia mitä buddhalaisuudesta on kysytty ylioppilaskokeissa ja kirjoittaa vastausehdotuksia kysymyksiin omien tietojeni pohjalta. Viime keväänä kysyttiin eläinetiikasta kristinuskossa ja buddhalaisuudessa. Eläinten arvon ja aseman lisäksi kysyttiin käsitysten perusteita. Kristinuskon jätän nyt huomiotta, enkä taida nyt erotella kysymyksen eri osia. Väkivallattomuus (ahimsa) ja myötätunto kaikkia tuntevia olentoja kohtaan ovat buddhalaisuudessa isoja arvoja. Seuraamme viittä periaatetta, joista ensimmäinen kieltää tappamisen. Buddhalainen etiikka kohtelee eläimiä ja ihmisiä tasa-arvoisesti, vaikka vain ihminen voi valaistua tässä elämässä. Tästä näkökulmasta eläimeksi syntyminen on huonompi juttu, kuin ihmiseksi syntyminen. Eläimelläkin on toki mahdollisuus valaistua myöhemmässä elämässä. Kyvyttömyys valaistumiseen johtuu niiden älyllisestä kapasiteetista, eikä se tarkoita sitä, että eläimet itsessään olisivat ihmistä arvottomampia. Mahdollisuus valaistumiseen en...

 Buddha opetti maanläheistä filosofiaa. Hän opetti tästä elämästä, maailmasta ja ihmismielestä. Buddhalaisuus ei ole dogmaattista, eikä siinä palvota yliluonnollisia olentoja. Buddha kehoitti käyttämään järkeään ja ymmärrystään sokean uskon sijaan. Uskonnot taas ovat uskonvaraista irrationaalista uskoa yliluonnollisiin vailla järkeä. Buddhalaisuus on filosofia, eikä uskonto. Vai? Vaikka buddhalaisuus eroaakin sellaisista uskonnoista kuin kristinusko tai islam, se kuitenkin on uskonto. Buddha nimittäin opetti uskonvaraisista asioista, kuten jälleensyntymästä, taivaista, helveteistä ja karman laista. Jopa jumalolennotkin kuuluivat Buddhan opetukseen, vaikka niillä ei Buddhan mukaan olekaan mainittavaa merkitystä elämässämme. Minusta tämä on uskontoa, sillä nämä käsitteet eivät ole suoraan todistettavissa. Tietenkään mikään pakko ei ole uskoa, eikä kaikki buddhalaiset uskokaan mihinkään yliluonnolliseen. Keskeisimpiä käsitteitä buddhalaisuudessa ovat kuitenkin neljä jaloa totuutta, jo...

Vain yksi asia on elämässä varmaa; mikään ei ole varmaa. Kaikki asiat muuttuvat, ihmiset, maailma, asiat ja elämä. Lopulta kaikki katoaa, tuhoutuu, kuolee ja lakkaa. Mikään ei kestä ikuisesti. Pysymättömyys on tärkeimpiä Buddhan opettamia käsitteitä ja joidenkin mielestä tämä käsite tekee buddhalaisuudesta pessimististä. Jos pessimismi määritellään tapana nähdä asiat mahdollisimman synkkinä ja uskomusta että asiat vain huononevat, ei ole pessimismiä sanoa että mikään ei kestä ikuisesti - mikään kun ei todellakaan kestä ikuisesti. Toisaalta pysymättömyyden ajattelun ei tarvitse tarkoittaa synkistelyä. Eräs buddhalainen munkki suhtautuu esineisiin ja asioihin kuin ne olisivat jo särkyneitä tai poissa. Kun ne lopulta ovat rikki tai katoavat, hän ajattelee "Niinpä tietenkin". Mutta niin kauan kuin ne ovat hänen, hän iloitsee niistä. Väliaikaisuuden tiedostaminen ei siis tarkoita sitä, että pitäisi luopua tai että kaikki maailmassa olisi hyödytöntä, vaan sitä että elämän väliaikai...