Mun surinat

Euroviisuja on järjestetty vuodesta 1956 joka vuosi lukuun ottamatta viime vuotta. Vuosikymmenten kuluessa kilpailussa on ollut vahvempia ja heikompia vuosia, mutta paras taso oli vuosina 1972-1992. Tämä siis perustuu minun tieteelliseen tutkimukseen: arvostelin kaikki euroviisut ja tuolla aikavälillä jokaisena vuonna keskiarvo pyöristyi hyvään arvosanaan. 2000-luvulla alettiin panostaa musiikkia enemmän show'hun, mutta on joukossa edelleen ollut hyviäkin kappaleita. Seuraavassa listassa on jokaisen vuosikymmenen paras euroviisu. Olen kirjoittanut myös listan kaikkien aikojen parhaista euroviisuista . 1950-luku: Pearl Carr ja Teddy Johnson - Sing Little Birdie (UK 1959) 3/5 tähteä Rakkauslaulu. Mukana esiintyjillä oli mukanaan lavalla lintukin laulamassa. Laulun sanoissa ei mitään sen erikoisempaa ole, ihan mukava ja iloinen rallatus. 1950-luvun euroviisut eivät tämän suurempia intohimoja oikein herätä. Iso-Britannia voitti viisut ensimmäisen kerran vuonna 1967. Viimeisin kerta ol...

Viime vuonna julkaistiin kuurosokeus-aiheinen minielokuva Feeling Through. Sen voi katsoa tästä linkistä. Vaikuttava elokuva kuurosokean miehen ja teinipojan kohtaamisesta oli ehdokkaana Oscar-palkinnon saajaksikin. Elokuvassa poika näkee kuurosokean miehen seisomassa yksin kadulla ja odottamassa ohikulkijaa oppaaksi. Hän päättää auttaa miestä. He käyvät kaupassa ja lopuksi poika saattaa miehen bussiin. Bussissa hän vielä varmistaa, että kuski auttaa kuurosokean pois bussista oikealla pysäkillä. Aluksi hieman varautunut poika oppi kommunikoimaan miehen kanssa ja puolusti häntä ennakkoluuloista myyjää vastaan: "Etkö ole ennen kuurosokeaa nähnyt?". Elokuva herättää muutaman ajatuksen. Elokuvassa kuurosokea kommunikoi kirjoittamalla paperille ja poika vastasi hänelle piirtämällä kirjaimia kämmeneen. Tämä on ehkä helpoin tapa viestiä kuurosokealle, muitakin tuntoaistiin perustuvia tapoja on. Toisaalta huomaa, miten iso merkitys apuvälineillä ja yhteiskunnan esteettömyydellä on: t...

Tilasin koronakevään kuluksi BookBeatin, josta olen kuunnellut äänikirjoja ja lukenut e-kirjoja. Kirjoihin on kuulunut dekkareita ja historiankirjoja, mutta myös muita teemoja. Tässä listausta muutamasta kirjasta. Vähän arviota ja kirjan herättämiä ajatuksia. Kimmo Takanen - Tunne lukkosi Kirja auttaa lisäämään itsetuntemusta pohtimalla omia tunnelukkoja ja ajatustapoja. Kirjaan liittyy myös testejä, jotka voi tehdä netissä. Kaikkesta kirjassa väitetystä en ole samaa mieltä, mutta ei tarvitsekaan olla. Tarkoitushan onkin miettiä itse. Esimerkiksi kirja tuntuu pitävän lapsuutta lähes kaikkien ongelmien alkuperänä. Kyllähän nyt myöhemmätkin elämänvaiheet vaikuttavat. Välillä kirjan kirjoitustyyli on vähän raskas ja toistava. Tosin toisto ehkä antaa enemmän aikaa ajatella asiaa? Ari Turunen - Mulkerot Nimestään huolimatta ihan järkevä historiankirja. Teemana historian pahikset, joita osassa maailmaa pidetään sankareina. Eli historia riippuu joskus kirjoittajasta, ei kannata luottaa vain y...