Mun surinat

Mikä on sinusta tärkein aistisi, josta et luopuisi mistään hinnasta? Mistä taas luopuisit, jos jostakin olisi pakko? Minusta vähiten tärkeimmät aistit ovat haju- ja makuaisti. Makuaistin menetys olisi ikävä siinä mielessä, että sen jälkeen kaikki ruoka maistuisi pahvilta ja kaikki juoma vedeltä. Ajattele: aamukahvi olisi kuin kuumaa vettä ryystäisi! Toisaalta kun mitkään herkut ei maistu miltään, niin ehkä sitä söisi helpommin terveellisesti. Ruokahaluahan mauttomuus vähentäisi varmasti. Jos taas pitäisi joko luopua kuulosta tai näöstä, valitsisin kuuloaistin. Keskustelu muiden ihmisten kanssa toki vaikeutuisi ja musiikin kuuntelua tulisi ikävä. Mutta itsenäiseen elämäänhän kuurous ei vaikuta juuri mitenkään. Syntymäkuurothan eivät edes pidä itseään vammaisina, vaan viittomakielisenä kielivähemmistönä. Valtaväestöstä poikkeava kieli lieneekin viittomakielisten suurin ongelma. Mutta sama ongelmahan on muillakin kielivähemmistöillä. Kuuroutuneena voisi oppia lukemaan huulilta tai käytt...

Aloitankin taas uuden sarjan blogissani . Tässä kirjoitussarjassa käsittelen neljää jaloa totuutta ja jaloa kahdeksanosaista polkua kohta kerrallaan. Neljä jaloa totuutta on Buddhan opetuksen peruskivi ja ne Buddha opettikin ensimmäisenä valaistumisensa jälkeen. Oikeastaan neljään jaloon totuuteen voidaan tiivistää kaikki Buddhan opetukset. Niistä täytyy ensin huomioida että ne eivät ole tarkoitettu sokeasti uskottavaksi jumalalliseksi totuudeksi. Ne kertovat todellisesta maailmasta ja ne tulee todeta oikeiksi itse oman havainnoinnin kautta Ne opettavat maailman kärsimyksestä (dukkhasta), sen alkuperästä ja loppumisesta. Ne ovat: 1. Totuus kärsimyksestä (dukkha) 2. Totuus kärsimyksen alkuperästä (samudaya) 3. Totus kärsimyksen loppumisesta (nirodha) 4. Totuus kärsimyksen loppuun johtavasta tiestä (magga) 1. Jalo totuus: totuus kärsimyksestä (dukkha) Ensimmäinen jalo totuus on usein väärinymmärretty tarkoittamaan että buddhalaiset uskoisivat koko elämän olevan pelkkä...