Mun surinat

"Raha ei tuo onnea", sanotaan. Toisaalta myös sanotaan että kyllä raha tuo onnellisuutta ja muuta väittävät ovat köyhiä ja kateellisia! Täytyy itse sanoa, että minusta raha sekä tuo että ei tuo onnea. Siis tottahan raha tiettyyn rajaan asti varmasti lisää onnellisuutta. Riittävästi rahaahan varmistaa tyydyttävän elintason ja tuo varmuutta tulevaisuudesta. Kun rahaa on tarpeeksi, ei tarvitse niin paljon murehtia toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Mutta kun rahaa on tarpeeksi toimeentuloon, alkaa jo muut asiat painaa. Tuskin on niin, että automaattisesti miljoonan vuodessa ansaitseva on onnellisempi kuin kymppitonnin kuukausipalkalla elävä? Minä ainakin valitsisin ennemmin pienemmät tulot ja perheen kuin miljoonan ja yksinäisyyden... Toisaalta mitä enemmän on rahaa, sitä enemmän voi täyttää tarpeitaan ja ostella haluamiaan asioita. Mutta tekeekö se onnelliseksi? Se, joka haluaa kaiken, ei voi koskaan olla tyytyväinen - kaikkea kun ei voi saada. Ja vaikka kaiken onnistuisikin sa...

Buddhalainen etiikka ei ole peräisin jumalilta ja buddhalaiset sitoutuvat siihen vapaehtoisesti. Etiikka perustellaan yleensä maanläheisellä filosofialla ja psykologialla, eikä yliluonnollisilla asioilla, kuten jumalan tahdolla. (No, tottahan jälleensyntymä on osa buddhalaisuutta, mutta se ei ole niin keskeinen käsite, kuin esim. kouluissa annetaan ymmärtää...) Etiikan kannalta ei mielestäni ei ole niin oleellista miettiä mikä on oikein ja mikä väärin, kuin se miten etiikka perustellaan ja sitäkin oleellisempaa on miettiä, kuinka eettiset ihanteet on saavutettavissa. Buddhalainen psykologia ja meditaatio antaa myös selkeitä keinoja ihanteiden saavuttamiseksi. Buddhalaisuudessa ei ole synnin käsitettä, sen sijaan puhutaan "taitavista" ja taitamattomista" teoista. Taitava toiminta tulee viisaudesta, anteliaisuudesta ja myötätunnosta, vie kohti valaistumista ja on yksinkertaisesti järkevää. Taitamaton toiminta taas on tyhmää ja peräisin takertumisesta, vihasta/torjunnasta j...