Mun surinat

 Olen ollut noin kahden vuoden ajan kasvissyöjä. Luovuin lihasta etiikan ja ekologian vuoksi - lihantuotanto kuluttaa tunnetusti energiaa ja tuottaa kärsimystä eläimille. Buddhalaisuuden suhde ruokavaliooni on se, että en ehkä olisi kasvissyöjä ilman sitä, mutta sinänsä eläinten oikeudet ja luonnonsuojelu ovat buddhalaisuudesta riippumattomia. Elämän kunioittaminen kuitenkin liittyy vahvasti buddhalaisuuteen ja se sai minut näkemään, ettei lihaa ole pakko syödä. En ole oikein osannut päättää, onko buddhalaisuus yksi syy kasvissyönnille. Viime aikoina olen alkanut ymmärtää lihansyöntiä paljon enemmän. Usein lihansyöjät ystävällisesti muistuttavat kasvissyöjiä siitä, että eläimetkin syövät toisiaan. Vaikka lihansyönnin perusteleminen eläinten tekemisillä ei ole ongelmatonta, on huomautuksella pointtinsa. Toisaalta kun eläimet tekevät paljonkin asioita, joita ei hyväksyttäisi ihmisten keskuudessa. Esimerkiksi kannibalismi on täysin tavallista joidenkin eläinlajien keskuudessa... Se po...

Katsoin tuossa tänään Jimin dokumentin maa ihmisten jälkeen. Dokumentti kuvasi sitä, kuinka maailma muuttuisi jos ihmiset yhtäkkiä katoaisivat. Dokumentissä ei otettu kantaa siihen, kuinka ihminen häviäisi, ainoastaan siihen, mitä katoamisen jälkeen tapahtuisi. Dokumentti kuvaili kuinka vuosien kuluessa tiet peittyvät kasvillisuuteen, kirjallisuus ja valokuvat murenevat, talot ja rakennukset sortuvat kunnes entisten suurkaupunkien tilalla on vain metsää. Näyttää kuin aikojen kuluessa kaikki merkit olemassaolostamme katoaisi historian hämäriin. Dokumentti todella muistutti ihmisen pienuudesta ja asioiden katoavaisuudesta. Olemme vain osa luontoa, emmekä hallitse sitä. Luonto tulee jopa toimeen ilman meitä, mutta me emme ilman sitä. Ilman jatkuvaa huolenpitoa kaupunkimme ovatkin aika hauraita luonnonvoimien alla. On oikeastaan aika surullistakin ajatella asiaa. Kaikki saavutuksemme, taiteen tuotokset ja kirjallisuutemme ja viisautemme helmet tulevat katoamaan ikuisiksi ajoiksi. Rakenukse...