Mun surinat

Talvi 2022. Oli taas yksi monista unettomista öistäni. Miten saisin aikani kulumaan ja houkuteltua unen tulemaan? Mitä kevyttä voisi tehdä pimeässä vaikka silmät kiinni? Mieleeni tulivat podcastit. Podcasteihin olin jo vähän tutustunut ennen unettomuuteni alkua, mutta unettomina öinä vasta upposin syvälle niiden maailmaan. Aloitin yöllä melko kevyistä podcasteista, mutta nyt kuuntelen kaikkina vuorokaudenaikoina ja monista aiheista. Yksi aihepiiri on mielenterveys. Viimeksi kuuntelin Anni Saastamoisen podcastin Depressiopäiväkirjat hänen masennuksestaan. Saastamoinen kertoo tarinan kielellä, joka kuvaa masennukseen vajonneet mahdollisia ajatusketjuja. Kirosanoja välttelemättä: “Sairaanhoitaja suostutteli minua tulemaan johonkin saatanan mielenhallintaryhmään, hyi vittu miten vastenmielistä!”. Tämä tekee podcastista koskettavan, rehellisen ja joskus hauskankin kokemustarinan. Miten vaikea apua on saada, kun “ei edes jaksa viedä roskia ulos”. Itselleni resonoi myös kohta jossa Saastamoi...

Kirjoitin tällä samalla otsikolla unettomuudesta ja buddhalaisuudesta tekstin, joka olen poistanut. Tämä vähän lyhyempi ja henkilökohtaisempi teksti käsittelee lähes samoja aiheita. Ennen kaikkea unettomuutta, josta on jo vuosien kokemus . Ensimmäisen vaikean unettomuuskierteen koin keväällä 2021. Nukuin silloin viikon ajan vain 2-3 tuntia yössä. Sen jälkeen on tullut useita kierteitä, jotka on yleensä olleet lievempiä, mutta pidempiä. Olen kokeillut unettomuuteen vaikka mitä, mutta paras apu oli uniterapiasta. Terapiaan kuului omien nukkumiseen liittyvien toiminta- ja ajatustapojen korjaaminen sekä mindfulness- ja rentoutusharjoituksia. Terapia siis muistuttaa vähän buddhalaisuudesta ja se saikin taas kiinnostumaan siitä. Tärkeä havainto terapian aikana oli se, että unettomuus voi helpottaa, kun ei taistele sitä vastaan. Tämä muistuttaa keskeisestä Buddhan opetuksesta: takertuminen aiheuttaa kärsimyksen . Kärsimys lakkaa, kun päästää irti vääristä odotuksista, tässä tapauksessa s...

Aloitin tämän kirjoittamisen aamuyöllä puoli viiden aikaan. Mikä olisikaan parempi ajankohta kirjoittaa unettomuudesta! Tällä hetkellä minun unettomuus on aika hyvässä hallinnassa. Olen nukkunut alkukesästä asti yleensä 6-7 tuntia katkonaista unta yössä. Jonkun mielestä tämä on varmaan aivan liian vähän, mutta aiempaan verrattuna tuntimäärä on selvä parannus. Viimeiset neljä vuotta olen mennyt läpi jatkuvia viikkoja kestäviä jaksoja 3-5 tunnin yöunilla. Välissä olleet paremmatkin jaksot pysyivät enimmäkseen 5-6 tunnissa. Univaikeuksia minulla on ollut koko aikuisikä, mutta keväällä 2021 vaikeudet kehittyi kunnon unettomuudeksi. Työstressin takia nukuin viikon ajan vain 1-2 tuntia yössä. Kierre katkesi lopulta unilääkkeillä. Unettomuus uusiutui syksyllä ja kroonistui. Yhtä pahoja kierteitä ei enää ole ollut, mutta unettomuus on silti vaikuttanut ihan kaikkeen: mielialaan, itsetuntoon ja -luottamukseen, harrastuksiin, koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin. Yhden koulun jouduin keskeyttäm...