Mun surinat

Sairastuin krooniseen unettomuuteen viisi vuotta sitten ja tänä vuonna huomasin sen saaneen kaverikseen masennuksen. Unettomuus ja masennus muodostavat sekavan lankakerän, jossa niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Masennus aiheuttaa unettomuutta ja unettomuus masennusta. En voi varmasti sanoa mistä asti olen ollut ainakin jonkin verran masentunut, mutta viimeistään viime kesänä masennus alkoi upottaa suon syövereihin, kun unettomuus helpotti ja lähti kesälomille. Yksi syy masennukselle oli varmasti tietoisuus siitä, millaisia kolhuja unettomuus oli elämääni jättänyt. Tosin mielenterveyden haasteista oli tullut niin normaali olotila, etten kaikkia ongelmiani edes kunnolla tiedostanut. Unettomanakin on vaikea tarttua asioihin tai kiinnostua mistään. Nyt huomaan, miten helposti jopa harrastuksista, kuten kirjoittamisesta, tuli vain suorittamista. Ylianalysoin kaiken puhki, niin etten oikein saanut mitään tehtyä niin että olisin ollut siihen tyytyväinen. Itsetuntokin alkoi murentua...

Aloin kirjoittaa mielenterveysasioista tässä blogissa viime syksynä. Viime vuosina minua on erityisesti vaivannut unettomuus , joka alkoi helpottaa kesällä. Se korvautui viimeistään silloin uusiutuneella masennuksella. Huomasin sen vasta alkuvuodesta, kun kuuntelin podcastin Depressio-päiväkirjat aiheesta . Vointi lähti jyrkkään laskuun kuunneltuani sen, joten epäilin ensin vain kuvittelevani. Sitten epäilin, että podcastin kuuntelu aiheutti masennuksen ja se menisi pian ohi. Ei se mennyt, eikä silti podcast masennusta aiheuttanut, vaan teki siitä vain tietoiseksi. Masennustaan ei välttämättä itse tunnista ja sitä voi vähätellä, kun sen tunnistaa. Onkin mahdollista, että masennus alkoi jo paljon viime kesää aiemmin. Minulla oli mielialalääkitys viisi vuotta sitten OCD:n, ahdistuksen ja masennuksen takia. Lopetin lääkityksen seinään ilman lääkärin ohjausta, mikä kiistämättä oli virhe. Ahdistus ja OCD paheni lähes välittömästi, mutta sitä seurasi myös parempia jaksoja. Unettomuudenkin ai...

Talvi 2022. Oli taas yksi monista unettomista öistäni. Miten saisin aikani kulumaan ja houkuteltua unen tulemaan? Mitä kevyttä voisi tehdä pimeässä vaikka silmät kiinni? Mieleeni tulivat podcastit. Podcasteihin olin jo vähän tutustunut ennen unettomuuteni alkua, mutta unettomina öinä vasta upposin syvälle niiden maailmaan. Aloitin yöllä melko kevyistä podcasteista, mutta nyt kuuntelen kaikkina vuorokaudenaikoina ja monista aiheista. Yksi aihepiiri on mielenterveys. Viimeksi kuuntelin Anni Saastamoisen podcastin Depressiopäiväkirjat hänen masennuksestaan. Saastamoinen kertoo tarinan kielellä, joka kuvaa masennukseen vajonneet mahdollisia ajatusketjuja. Kirosanoja välttelemättä: “Sairaanhoitaja suostutteli minua tulemaan johonkin saatanan mielenhallintaryhmään, hyi vittu miten vastenmielistä!”. Tämä tekee podcastista koskettavan, rehellisen ja joskus hauskankin kokemustarinan. Miten vaikea apua on saada, kun “ei edes jaksa viedä roskia ulos”. Itselleni resonoi myös kohta jossa Saastamoi...

Kirjoitin tällä samalla otsikolla unettomuudesta ja buddhalaisuudesta tekstin, joka olen poistanut. Tämä vähän lyhyempi ja henkilökohtaisempi teksti käsittelee lähes samoja aiheita. Ennen kaikkea unettomuutta, josta on jo vuosien kokemus . Ensimmäisen vaikean unettomuuskierteen koin keväällä 2021. Nukuin silloin viikon ajan vain 2-3 tuntia yössä. Sen jälkeen on tullut useita kierteitä, jotka on yleensä olleet lievempiä, mutta pidempiä. Olen kokeillut unettomuuteen vaikka mitä, mutta paras apu oli uniterapiasta. Terapiaan kuului omien nukkumiseen liittyvien toiminta- ja ajatustapojen korjaaminen sekä mindfulness- ja rentoutusharjoituksia. Terapia siis muistuttaa vähän buddhalaisuudesta ja se saikin taas kiinnostumaan siitä. Tärkeä havainto terapian aikana oli se, että unettomuus voi helpottaa, kun ei taistele sitä vastaan. Tämä muistuttaa keskeisestä Buddhan opetuksesta: takertuminen aiheuttaa kärsimyksen . Kärsimys lakkaa, kun päästää irti vääristä odotuksista, tässä tapauksessa s...

Aloitin tämän kirjoittamisen aamuyöllä puoli viiden aikaan. Mikä olisikaan parempi ajankohta kirjoittaa unettomuudesta! Tällä hetkellä minun unettomuus on aika hyvässä hallinnassa. Olen nukkunut alkukesästä asti yleensä 6-7 tuntia katkonaista unta yössä. Jonkun mielestä tämä on varmaan aivan liian vähän, mutta aiempaan verrattuna tuntimäärä on selvä parannus. Viimeiset neljä vuotta olen mennyt läpi jatkuvia viikkoja kestäviä jaksoja 3-5 tunnin yöunilla. Välissä olleet paremmatkin jaksot pysyivät enimmäkseen 5-6 tunnissa. Univaikeuksia minulla on ollut koko aikuisikä, mutta keväällä 2021 vaikeudet kehittyi kunnon unettomuudeksi. Työstressin takia nukuin viikon ajan vain 1-2 tuntia yössä. Kierre katkesi lopulta unilääkkeillä. Unettomuus uusiutui syksyllä ja kroonistui. Yhtä pahoja kierteitä ei enää ole ollut, mutta unettomuus on silti vaikuttanut ihan kaikkeen: mielialaan, itsetuntoon ja -luottamukseen, harrastuksiin, koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin. Yhden koulun jouduin keskeyttäm...

 Amerikkalaisen historiantutkijan Robert Ekirchin tutkimuksen mukaan ihmisten nukkumistavat näyttää muuttuneet vuosisatojen kuluessa. Hänen mukaan esiteollisessa maailmassa ihmiset nukkuivat kahdessa jaksossa. Ensimmäisen kerran ihmiset menivät nukkumaan klo 21 ja nukkuivat pari tuntia. Kello 23 saatettiin herätä ja valvoa kello yhteen asti. Tuona aikana ihmiset tekivät askareitaan tai pysyivät sängyssä esimerkiksi keskenään jutellen. Tai "jutellen". Kello yhdestä alkaen nukuttiin aamuun. Ekirch löysi todisteita normista kirjallisista lähteistä suuren määrän aina antiikin ajoista lähtien. Näihin lähteisiin kuului asiakirjoja oikeudenkäynneistä, päiväkirjoja ja fiktiivistäkin kirjallisuutta. Merkkejä löytyi Euroopasta, Amerikasta ja jonkin verran muualtakin maailmasta. Tapa alkoi kadota sähkövalojen ja teollistumisen myötä ja viimeistään 1900-luvun alussa se oli unohdettu. Tämä teoria pistää miettimään esimerkiksi unettomuutta. Itsekin heräilen usein aamuyöllä, mikä on tietys...