Unettomuus ja irtipäästämisen taito

Kirjoitin tällä samalla otsikolla unettomuudesta ja buddhalaisuudesta tekstin, joka olen poistanut. Tämä vähän lyhyempi ja henkilökohtaisempi teksti käsittelee lähes samoja aiheita. Ennen kaikkea unettomuutta, josta on jo vuosien kokemus. Ensimmäisen vaikean unettomuuskierteen koin keväällä 2021. Nukuin silloin viikon ajan vain 2-3 tuntia yössä. Sen jälkeen on tullut useita kierteitä, jotka on yleensä olleet lievempiä, mutta pidempiä. Olen kokeillut unettomuuteen vaikka mitä, mutta paras apu oli uniterapiasta. Terapiaan kuului omien nukkumiseen liittyvien toiminta- ja ajatustapojen korjaaminen sekä mindfulness- ja rentoutusharjoituksia. Terapia siis muistuttaa vähän buddhalaisuudesta ja se saikin taas kiinnostumaan siitä.

Tärkeä havainto terapian aikana oli se, että unettomuus voi helpottaa, kun ei taistele sitä vastaan. Tämä muistuttaa keskeisestä Buddhan opetuksesta: takertuminen aiheuttaa kärsimyksen. Kärsimys lakkaa, kun päästää irti vääristä odotuksista, tässä tapauksessa siitä, että unta pitäisi hallita. Helppohan on tietysti käskeä päästämään irti, mutta vaikeampi se on tehdä. Miten se on onnistunut? Tärkein keino on yksinkertaisesti valvominen. Kun´en nukahda yöllä, nousen ylös ja keksin muuta tekemistä. Huomio siirtyy nukkumisesta muualle ja seuraavaksi yöksi syntyy enemmän unipainetta. Huomion pois siirtäminen on ollut tärkeää, sillä juuri uniahdistus on ylläpitänyt minun unettomuuskierrettä. Unettomuus on siitä pirullinen vaiva, että se myös pahentaa niitä ahdistus- ja mielialaongelmia, jotka huonontavat unta. Siinä sitten valvot ja valvot... Minun ahdistumiskierrettä on auttanut katkaisemaan mindfulness ja meditaatio. Mindfulness auttaa rentoutumaan, pysymään tässä hetkessä ja lisämään tietoisuutta omista ajatuksista ja tunteista. Kun niistä on tietoinen, on helpompi katkaista univajeen murehtiminen ja muut ahdistavat ajatusketjut. 

Vaan entä jos unettomuuskierre vain jatkuu ja jopa pahenee? Unilääkkeetkin ovat tulleet tutuiksi. Alussa saatoin käyttää pitkiäkin kuureja, mutta nyt en ole enää käyttänyt niitä kuukausiin. Ne kuitenkin auttavat jo pelkällä olemassaolollaan. Kun unettomuus edelleen menee joskus vaikeaksi, voin ajatella, että otan lääkkeen, jos tilanne ei parane.  Välttelen lääkkeiden liikaa käyttöä, koska niiden teho tuntuu hiipuvan helposti jossakin vaiheessa, eli taukoja pitää olla. Tavoite on ollut myös oppia sietämään satunnaista väsymystä ja luottamaan siihen, että uni palaa jossakin vaiheessa. Yleensä uni lopulta paraneekin ilman lääkkeitä.

Täysin välinpitämättömäksi ei siis tarvitse heittäytyä. Edellä mainittujen lisäksi unettomuutta voi hoitaa myös elämäntapavalinnoilla. Unettomuus onkin muuttanut minun elämäntapoja monella tavalla. Koitan esimerkiksi käydä lenkillä aamulla ja illalla samoihin aikoihin. Unetttomuus jopa muutti hieman identiteettiäni, sillä hyvään uneen tarvitaan säännöllinen päivärytmi. Ennen koronaa ajattelin olevani vannoutunut iltavirkku ja yövalvoja. Nykyisin menen aina nukkumaan samaan aikaan illalla ja herään aikaisin aamulla. Olen oppinut jopa nauttimaan aikaisista aamuista! Ei olisi viisi vuotta sitten arvannut… Toinen olennainen elämäntapamuutos on ollut kahvin juonnin rajoittaminen. Juon kahvia enää silloin tällöin mahdollisimman aikaisin aamulla. 

Unettomuus on muuttanut monia asioita, mutta kuten Buddhakin on saattanut sanoa, kaikki virtaa. Unettomuusmatkastani kirjoitin lisää otsikolla Tuhannen ja yhden unettoman yön tarinat.