Buddha ja minä

Minun ensimmäiset kirjat
buddhalaisuudesta.

Minun tie buddhalaisuuteen alkoi lukiossa. Kiinnostuin maailmanuskonnoista erinomaisen uskonnonopettajan ansiosta. Päätin lopulta kirjoittaa uskonnon, joten kursseja tulikin käytyä. Lukion viimeisenä syksynä oli vuorossa itämaisten uskontojen kurssi. Kurssista inspiroituneena marssin kirjastoon ja otin hyllystä kirjan aiheesta. En muista mitä kirjassa tarkalleen ottaen sanottiin buddhalaisuudesta, mutta se teki vaikutuksen. Kiinnostuin heti opiskelemaan lisää ja ostin pian kirjakaupastakin kaksi kirjaa. Yleensä paikkakuntani Suomalaisesta kirjakaupasta ei löydy kirjoja buddhalaisuudesta, mutta silloin niitä oli jopa kaksi. Ehkä jotakin kohtalon johdatusta? Karma ei buddhalaisuudessa ole kohtalo, mutta niin… Kirjat olivat Kulanandan Buddhalaisuuden periaatteet ja Gill Farrer-Hallsin Pieni Buddha-kirja (kuvassa). Seuraavina kuukausina ahmin vielä lisää kirjoja ja varsinkin nettimateriaalia.

Hyvin taisinkin sen kaiken lukea. Buddhalaisuuden tuntemus auttoi jo muutamaa kuukautta myöhemmin YO-kirjoituksissa. Keväällä tein uskonnon kokeen, jossa odottelin kysymystä buddhalaisuudesta. Kun sellaisen näin, "hyppäsin kattoon" mielessäni. Kirjoitin täydet pisteet saaneen esseen, jossa vertailin kristillistä ja buddhalaista etiikkaa.

Matka Buddhan jalanjäljillä jatkui seuraavina vuosina. Buddhalaisuudessa minua kiinnosti tuolloin pysymättömyyden filosofia, mielenharjoitukset, arvomaailma ja ajatukset jälleensyntymästä ja valaistumisesta. Buddhalaisuus inspiroi luopumaan lihansyönnistä ja aloittamaan meditoinnin. Kävin meditointikurssilla lähimmässä Zen Centerissä, mutta meditointi jäi vähän epäsäännölliseksi. Aloitin siis zen-buddhalaisuudessa, mutta myöhemmin theravadan selkeämpi filosofia alkoi vetää puoleensa. Perustin vuonna 2009 buddhalaisen bloginkin, nimeltään Dharmapiste. Kirjoitin siinä buddhalaisesta filosofiasta theravada-buddhalaisuuden näkökulmasta. Tuohon aikaan minulla oli vähän puutteellinen ja idealistinen kuva buddhalaisuudesta. Toivottavasti vuodet ovat tuoneet edes vähän lisää viisautta ja ymmärrystä. Näin buddhalaisuudesta tuli vuosiksi osa minun elämääni, mutta mikäänhän ei kestä ikuisesti.

Kiinnostus buddhalaisuuteen hiipui vuosien kuluessa. Luovuin kasvissyönnistä ja lopetin bloginkin. Sitten tuli koronapandemia. Pandemian aikana tapahtui monia asioita, jotka palauttelivat buddhalaisuutta mieleeni. Niistä tärkeimmät olivat krooninen unettomuus ja suhteeni kuulonäkövammaani. Hoidin unettomuutta terapiassa, joka muistutti yllättäen buddhalaisuudesta. Terapiaan nimittäin kuuluivat mm. erilaiset mindfulness-harjoitukset ja omien ajatustapojen muokkaminen. Opin terapiassa, että taistelin liikaa unettomuutta vastaan. Tästä tuli mieleen Buddhan ajatus takertumisesta. Joskus henkisen pahoinvoinnin takana on haluttomuus hyväksyä elämää niin kuin se on. Eli takertuminen väärin odotuksiin, tässä tapauksessa siihen, että unta pitäisi voida hallita. Aloin ymmärtää Buddhaa paremmin kuin lukioaikana.

Tämä takertumattomuuden ajatus alkoikin siirtyä muuallekin elämään. Opin paremmin elämään tässä hetkessä ja hyväksymään sen, että elämässä on paljon asioita hallinnan ulkopuolella. Muutenkin olen aiemmin ottanut itseni ja monet asiat liian vakavasti. On näissä vielä työtä, mutta eteenpäin on menty. Koronan aikaan myös minun kuulonäkövammaisen identiteetti oli murroksessa, ja Buddhan käsitys minuudesta muuttuvana prosessina alkoi puhutella aivan uudella tavalla. Buddha alkoi taas kutsua.

Viimeksi muokattu 29.12.2025