Virtaava identiteetti

Luonnehdin itseäni huonokuuloiseksi tai kuulonäkövammaiseksi. Ensisijassa olen huonokuuloinen, vasta sitten kuulonäkövammainen, koska näkövamma on niin lievä. Samasta syystä en käytä sanaa kuurosokea itsestäni. Vammaisuus ei muuten ole merkittävä osa minun identiteettiä, mutta se on lääketieteellinen termi, jonka perusteella saa apuvälineitä ja muuta tukea. Toisaalta on ihan hyvä muistaa, että sanat on vain kommunikaation apuväline, eikä ne kuitenkaan voi kuvata todellisuutta täydellisesti. Identiteetti on muuttuva virta, joka pakenee tuollaisten sanojen määritelmiä.

Minun identiteettiini on vaikuttanut kahden järjestön, Suomen Kuurosokeiden ja Kuuloliiton toiminta sekä buddhalaisuus. Buddha käytti ihmisen minuudesta termiä anatta. Buddha katsoi, että ihmisellä ei ole mitään erillistä pysyvää minuutta tai identiteettiä. Mikään yksittäinen ajatus, tunne, kehon osa tai ominaisuus ei ole "minuus". Mitään niistä ei voi ottaa erilleen, ja sanoa, että tuossa olen minä. Lisäksi nämä ominaisuudet muutuvat koko ajan ympäristön ja toistensa vaikutuksesta. Et ole sama ihminen kuin vauvana, tai vuosi sitten.

Minun identiteetti on vuosien mittaan virrannut kuulonäkövammaisesta huonokuuloiseksi. Vahvan kuulonäkövammaisen identiteetin omaksuin Suomen Kuurosokeat ry:n Kuulonäkövammaisten kuntoutumiskeskuksen leireillä ja kursseilla. Sitten siirryin kuurosokeiden järjestötoimintaan ja opin, että sanaa kuurosokea voidaan käyttää monista kuulonäkövammaisista. Olin siis yhtäkkiä osa kuurosokeita. Aikuisiällä yhteys muihin kuulonäkövammaisiin alkoi kuitenkin säröillä, sillä minulla oli merkittävä ero moniin muihin kuulonäkövammaisiin järjestössä. Tavallisin kuulonäkövamman aiheuttaja on etenevä Usherin oireyhtymä. Se voi johtaa pahimmillaan täyteen kuurosokeuteen. Minulla ei ole sitä. Lapsena ja nuorena minun tilanne oli vielä lähellä muita kuulonäkövammaisia, joten saatoin samaistua toisten asioihin. Aikuisikään mennessä muiden tilanne oli kuitenkin etääntynyt minusta.

Näkövamma alkoikin aikuisten toiminnassa korostua ja huomasin itse, miten vähän sillä oli vaikutusta minun elämään. Yhden vähän isomman ongelman voin nimetä: minulla on huono syvyysnäkö, joten portaissa pitää olla varovainen. Huomasin myös, että yhdistyksen tapa kuvailla kuulonäkövammaisia tai kuurosokeita ei kuvannut minua juuri mitenkään. En ollut kuurosokea, enkä näköjään kuulonäkövammainenkaan. Korona-aikana kuulonäkövammaisen identiteetti romahti. Siirryin samaan aikaan Kuuloliiton puolelle ja kouluttauduin kokemustoimijaksi. Olen nyt ensisijassa huonokuuloinen. Enpä kyllä muutenkaan välitä enää niin paljon identiteettikysymyksistä. Identiteetti vaihtelee ja siihen vaikuttaa monet asiat, joihin en itse voi vaikuttaa. Ei näitä sanoja kannata ottaa liian henkilökohtaisesti.