Mun surinat

Monista asioista olen kiinnostunut, mutta kaikista niistä ei omaa blogitekstiä synny. Niinpä perustin Sekalaiset surinat -sarjan, jossa listaan lyhyesti faktoja, ajatuksia, kokemuksia ja suosituksia monenlaisista aihepiireistä. Tässä osassa paneudun buddhalaisuuteen, buddha-patsaisiin ja muutamiin eri kieliin. 🔶🔶🔶 Kirjoitin aiemmin Näkövammaisten liiton Minun näköinen mieli -podcastin buddhalaisuus-jaksosta . Aiheesta on julkaistu jatko-osa, jossa Antti kertoo lisää kokemuksiaan Thaimaasta ja maan buddhalaisuudesta . 🔶🔶🔶 Buddha ei kieltänyt tekemästä itsestään kuvia tai patsaita, mutta hänen varhaiset seuraajat eivät niitä tehneet. Ensimmäisinä vuosisatoina Buddhan kuoleman jälkeen häntä kuvattiin erilaisin symbolein, kuten jalanjälkien kuvilla. Ensimmäiset patsaat veistettiin viimeistään ensimmäisellä vuosisadalla ja sen jälkeen niitä onkin syntynyt monen muotoisia ja kokoisia. Suurimmat patsaat ovat valtavia kuin rakennukset.  Maailman korkein buddhapatsas valmistui Henan ...

Tutustuin buddhalaisuuteen syvällisemmin ensimmäisen kerran lukiossa. Luin koulukirjan lukua buddhalaisuudesta ja aluksi se vaikuttikin ihan kiinnostavalta, mutta sitten pääsin neljään jaloon totuuteen. Tekstin mukaan ne väittävät elämän olevan kärsimystä ja kärsimyksen syyn olevan elämänjano. Mielenkiintoni aiheeseen sammui siihen. Vielä pariksi vuodeksi. Kouluopetus 2000-luvun alussa ei omasta kokemuksta ollut ihan neutraalia. Tutustuin myöhemmin muihinkin koulukirjoihin, ja niissä saattoi joskus jopa paistaa läpi kirjoittajan oma kristillinen vakaumus ja aika huono perehtyneisyys aiheeseen. Nämä muistot tulivat mieleeni, kun selasin Helsingin Sanomien Aikakone-palvelusta vanhimpia artikkeleita buddhalaisuudesta. Hesarissa (silloin Päivälehdessä) julkaistiin 18.5.1895 artikkeli otsikolla Gautama Buddha. Artikkelin mukaan buddhalaisuus on “absoluuttiseksi järjestelmäksi kehittynyt pessimismi”. Buddhalaiset pitävät elämää jatkuvana surun, kuoleman ja pettymysten sarjana, jonka ilot ova...

ChatGPT:n käsitys minusta kirjoittamassa Istuin eilen koulun kahviossa ja luin kännykästä nettilehden artikkelia tekoälystä, kun viereisessä pöydässä keskusteltiin samasta aiheesta. Sitten huomasin yhdessä WhatsApp-ryhmässä keskustelun, jossa oli jaettu tekoälyllä tehtyjä profiilikuvia. Siinä kahvikupin äärellä mieleen tulikin, että olin jo pitkään aikonut kirjoittaa tekoälystä blogiin. Tekoäly on saanut promptinsa joka ryhmään ja kahvipöytään muutamassa vuodessa. Kokeilin generatiivista tekoälyä ensimmäisen kerran keväällä 2023. Aloitin Bingin kuvageneraattorilla, jonka jälkeen siirryin ChatGPT:hen. Aluksi pidin sitä vähän leluna. Saatoin kirjoittaa lyhyen tekstin ja sitten pyytää tekoälyä muuttamaan sen väitteet vastakohdikseen tai vastaamaan siihen jonkun historiallisen henkilön roolissa. Laitoin myös ChatGPT:n kirjoittamaan fiktiota: pyysin luomaan Wikipedia- ja uutisartikkeleita, jotka sijoittuivat tulevaisuuteen tai muihin kuvitteellisiin skenaarioihin.  Ajan mittaan alkoi lö...

Ensimmäiset valokuvat otettiin yli 200 vuotta sitten.  Kun valokuvauksen salat aukesivat, ihmiset ovat räpsineet innokkaasti kuvia itsestään, toisistaan ja ympäröivästä maailmasta. Maailmaa kuvatessa on opittu siitä uutakin. Tässä listassa esittelen joitakin valokuvauksen historian tärkeimpiä kuvia 1800-luvulta. Maailman vanhin säilynyt valokuva ( Wikimedia ) Ensimmäisiä valokuvia Ensimmäisen edelleen tallessa olevan valokuvan otti ranskalainen Nicéphore Niépce vuosien 1826–1827 välillä hänen työhuoneensa ikkunasta avautuvasta maisemasta Ranskan Le Grasissa. Hän otti kuvan bitumilla käsitellylle tinalevylle. Kuvan valotusaika oli tuntikausia, joten aurinko näyttää paistavan monesta suunnasta. Yllä on kuva alkuperäisessa muodossaan, mutta siitä on myöhemmin tehty parannettu versio . Kuva oli vielä aika epätarkka, mutta jo kymmenen vuotta myöhemmin nähtiin korkealaatuisia kuvia. Vuonna 1837 Louis Daguerre otti ensimmäisen kuvan dagerrotypia-tekniikalla omasta ateljeestaan . Kuvaustek...

Eilen Mun surinaa -blogin vanhin teksti täytti 17 vuotta. Jos se olisi ihminen, se voisi ensi vuonna jo karata baariin. Toisaalta 17 vuotta on kolmasosa siitä ajasta, kun olen itse maapallon pintaa kuluttanut. Bloggaamisesta on siis tullut elämänmittainen projekti, josta en ole ihan heti luopumassa. Vuosien kuluessa en ole blogin syntymäpäivää aiemmin noteerannut, mutta ehkä juuri nyt blogin muodonmuutosten jälkeen onkin hyvä ajankohta tämä vakava puutostila korjata. Jaan seuraavaksi 10 faktaa tästä blogista ja sen historiasta. #1. Eilistä ei voi pitää koko blogin syntymäpäivänä. Blogin vanhin teksti on päivätty 5.7.2009, mutta julkaisin sen buddhalaiseen Dharmapiste-blogiin . Aloitin 16.10.2010 blogin Mun surinaa nimen alla ja myöhemmin siirsin edellä mainitun blogin tekstit sinne. Jostakin syystä vuosia myöhemmin vielä vaihdoin blogin nimen ja osoitteen. Tämä on siis vähän mutkikasta, mutta minähän teen kaiken vaikeaksi. Heinäkuuta 2009 voi kuitenkin pitää blogijatkumon lähtöpisteenä...

Monista asioista olen kiinnostunut, mutta kaikista niistä ei omaa blogitekstiä synny. Niinpä perustinkin Sekalaiset surinat -sarjan, jossa kirjoitan lyhyitä merkintöjä monenlaisista aihepiireistä - joskus ne liittyvät enemmän toisiinsa ja joskus vähemän. Ensimmäinen osa sarjasta kertoo Pride-kuukauden kunniaksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen historiasta ja joidenkin termien kiinnostavista juurista. Yhteiskunnan asennemuutos viimeisten vuosikymmenten aikana suhteessa sateenkaarivähemmistöihin on mennyt pikajunan vauhtia. Asiat olivat vielä muutama vuosikymmen sitten aivan toisin kuin tänään, mistä annan varsin häiritsevän ja surullisen esimerkin ensimmäisessä merkinnässä. Kuvan lähde: Pixabay Yhdysvalloissa julkaistiin vuonna 1961 valistusfilmi Boys Beware , joka kertoo aikakautensa homofobiasta karua kieltä. Filmi varoittaa teinipoikia seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Viesti on tärkeä, mutta elokuva leimaa ahdistelijoiksi yksinomaan homomiehet ja kuvaa homoseksuaalisuuden sairaude...

Sairastuin krooniseen unettomuuteen viisi vuotta sitten ja tänä vuonna huomasin sen saaneen kaverikseen masennuksen. Unettomuus ja masennus muodostavat sekavan lankakerän, jossa niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Masennus aiheuttaa unettomuutta ja unettomuus masennusta. En voi varmasti sanoa mistä asti olen ollut ainakin jonkin verran masentunut, mutta viimeistään viime kesänä masennus alkoi upottaa suon syövereihin, kun unettomuus helpotti ja lähti kesälomille. Yksi syy masennukselle oli varmasti tietoisuus siitä, millaisia kolhuja unettomuus oli elämääni jättänyt. Tosin mielenterveyden haasteista oli tullut niin normaali olotila, etten kaikkia ongelmiani edes kunnolla tiedostanut. Unettomanakin on vaikea tarttua asioihin tai kiinnostua mistään. Nyt huomaan, miten helposti jopa harrastuksista, kuten kirjoittamisesta, tuli vain suorittamista. Ylianalysoin kaiken puhki, niin etten oikein saanut mitään tehtyä niin että olisin ollut siihen tyytyväinen. Itsetuntokin alkoi murentua...

Kesäkuussakin on tapahtunut monia kiinnostavia asioita. Tässä Tapahtui tänä päivänä -sarjan osassa tehdään aikamatkoja muinaisiin valtakuntiin ja vammaishistoriaan Suomessa. Samalla pengotaan blogin arkistoja. 1.6.1930: Kuulovammaisten järjestö Kuuloliitto perustettiin nimellä Suomen Huonokuuloisten Huoltoliitto. Jos liiton vanha nimi ei ollut puoleensavetävä, lehden nimi oli sitäkin vähemmän - Kuulovikainen. Vuosien mittaan Huoltoliitosta tuli Kuulonhuoltoliiton kautta Kuuloliitto ja lehden nimeksi löytyi Kuuloviesti. Liiton toiminnasta 1930-luvulla en osaa sanoa mitään, mutta ainakin nykyisin olen liiton kouluttama kokemustoimija .  2.6.455: Vandaalit ryöstivät Rooman. Varhaiskeskiajan vandaalit uhkasivat Rooman valtakuntaa, mutta tuhoavat vandaalit nykyisinkin Rooman kaupunkia. Kun etsin tietoa vandaaleista, törmäsin Helsingin Sanomien uutisotsikkoon, jonka mukaan "vandaalit tuhoavat Rooman monumentteja". Hetken löi tyhjää.  9.6.68: Rooman keisari Nero teki itsemurhan. ...

Lukion jälkeen hain yliopistoon ja kävinkin pääsykokeessa. Istuin melko kaukana valvojasta, eikä käytössä ollut mikrofonia. Tämän lisäksi salin akustiikka tuntui olevan huono. Niinpä en kuullut annettuja ohjeita. Tässä vaiheessa on paha sanoa, vaikuttiko tämä siihen, etten päässyt kokeesta läpi. Olisin itse voinut etukäteen selvittää tilanteen, mutta se ei olisi poistanut tilan huonoa akustiikkaa. Hyvä akustiikka ja äänentoisto hyödyttävät myös kuulevaa yleisöä, sillä niiden avulla epäselvästäkin puheesta saa paremmin selvää. Koululla on vastuu siitä, että tilat ja tiedonkulku ovat mahdollisimman saavutettavia kaikille. Saavutettavuus säästää vaivaa niin opiskelijoilta kuin koulultakin, kun kaikkia asioita ei tarvitse selvittää ja varmistaa etukäteen. Vaikka en itse törmää saavutettavuus- ja esteettömyysongelmiin kovin usein, monelle ne ovat päivittäisiä murheenkryynejä. Viime joulukuussa avattiinkin Esteettömyys NYT! -kansalaisaloite, joka sulkeutuu ensi keskiviikkona. Aloitteessa vaa...