Mun surinat

Talvi 2022. Oli taas yksi monista unettomista öistäni. Miten saisin aikani kulumaan ja houkuteltua unen tulemaan? Mitä kevyttä voisi tehdä pimeässä vaikka silmät kiinni? Mieleeni tulivat podcastit. Podcasteihin olin jo vähän tutustunut ennen unettomuuteni alkua, mutta unettomina öinä vasta upposin syvälle niiden maailmaan. Aloitin yöllä melko kevyistä podcasteista, mutta nyt kuuntelen kaikkina vuorokaudenaikoina ja monista aiheista. Yksi aihepiiri on mielenterveys. Viimeksi kuuntelin Anni Saastamoisen podcastin Depressiopäiväkirjat hänen masennuksestaan. Saastamoinen kertoo tarinan kielellä, joka kuvaa masennukseen vajonneet mahdollisia ajatusketjuja. Kirosanoja välttelemättä: “Sairaanhoitaja suostutteli minua tulemaan johonkin saatanan mielenhallintaryhmään, hyi vittu miten vastenmielistä!”. Tämä tekee podcastista koskettavan, rehellisen ja joskus hauskankin kokemustarinan. Miten vaikea apua on saada, kun “ei edes jaksa viedä roskia ulos”. Itselleni resonoi myös kohta jossa Saastamoi...

Fossiilin kopio museo Vapriikissa Tampereella. Monet ovat jossakin vaiheessa lapsuuttaan olleet kiinnostuneita dinosauruksista tai avaruudesta. Siis ainakin minä. Seuraan toisinaan edelleen niiden tutkimuksen uusia tuulia. Näitä aihepiirejä minua on inspiroinut miettimään pari Yle Areenalta löytyvää podcastia, Dinocast ja Tähtisarja . Podcastit on hyviä maanläheisiä johdantoja näihin aiheisiin. Avaruutta ja luonnonhistoriaa yhdistää moni asia. Lapsena - ja edelleen aikuisena - avaruudessa ja dinosauruksissa kiehtoi niiden vieraus. Dinosaurukset ja toiset planeetat ovat vieraita maailmoja, jotka ovat (tai ovat olleet) samalla todellisia. (Luonnon)historiassa on tietty “lähellä, mutta niin kaukana” -efekti. Ehkä juuri tässä paikassa joskus tallusti tyrannosaurus? Enää sitä ei voi nähdä. Molempia aiheita yhdistää myös ajan ja paikan valtavat mittasuhteet. Viimeiset tyrannosaurukset katosivat 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämä on pitkä aika, mutta pitkään dinosauruksetkin elivät: stegosauru...

Minä valmistuin Kuuloliiton kokemustoimijaksi kolme vuotta sitten. Kokemustoiminnassa olen kiinnostunut kuulovammaan ja mielenterveyteen liittyvistä asioista. Matkani kokemustoimintaan alkoi jo Suomen Kuurosokeiden lasten ja nuorten leireillä, joilla rakensin vahvan kuulonäkövammaisen identiteetin. Aloitin vaikuttamistyön somessa ja blogissa 15 vuotta sitten. Blogissa en alussa kirjoittanut kauheasti omia kokemuksia, vaan enemmän yleisiä tietoja ja ajatuksia kuulo- ja näkövammaisuudesta. Nyt tarkoitus olisi mennä vähän syvemmälle minun omaankin elämääni. Minun näkövamma on lievä. Näöntarkkuus on alentunut ja näkökentästä puuttuu osia. Syvyys- ja kaukonäkö ovat todella huonot ja käytänkin laseja. Portaissa joudun olemaan vähän varovaisempi. Kovin suurta haittaa näkövammasta ei muuten ole. Kuulovamma sen sijaan muistuttelee olemassaolostaan säännöllisemmin. Käytän monia apuvälineitä, kuten FM-laitetta, kuulolaitteita, täristinkelloa ja ovikellohälytintä. Melussa on vaikea kuulla ja ilman...

Minne sinä lähtisit matkalle, jos voisit lähteä ihan minne vain haluaisit? Minä voisin ainakin käydä katsomassa millaista buddhalaisuus on Etelä- ja Itä-Aasiassa. Aasian-matka on nykyisin vain haave, mutta matkakertomuksia voi aina kuunnella. Kuuntelin vähän aikaa sitten Yle Areenassa olevan Matti Rämön äänikirjan hänen pyöräilyretkestään Thaimaan, Kambodzan, Vietnamin ja Laosin läpi . Kuunneltuna kirja suorastaan vie mennessään. Kirja kuvaa elämää ja maisemia noissa maissa ja lisäksi antaa tietoa niiden historiasta, kulttuurista ja yhteiskunnista. Minä tykkään kuunnella äänikirjoja ennen nukkumaanmenoa, mihin tämäkin kirja on yleensä sopivan kepeää kuultavaa. Paikoitellen kirjassa kuitenkin käsitellään rankempiakin teemoja. Rämö esimerkiksi vieraili Kambodzan kansanmurhan museossa. Eräs Rämön kokemus Thaimaassa toi mieleeni buddhalaisen filosofian. Useat vapaana liikkuvat koirat häiritsivät hänen pyöräilyään. Rämö yritti hätistellä niitä kiroamalla ja meluamalla, mikä tietysti kiihdyt...