Podcastien kertomaa mielenterveydestä

Talvi 2022. Oli taas yksi monista unettomista öistäni. Miten saisin aikani kulumaan ja houkuteltua unen tulemaan? Mitä kevyttä voisi tehdä pimeässä vaikka silmät kiinni? Mieleeni tulivat podcastit. Podcasteihin olin jo vähän tutustunut ennen unettomuuteni alkua, mutta unettomina öinä vasta upposin syvälle niiden maailmaan. Aloitin yöllä melko kevyistä podcasteista, mutta nyt kuuntelen kaikkina vuorokaudenaikoina ja monista aiheista. Yksi aihepiiri on mielenterveys.

Viimeksi kuuntelin Anni Saastamoisen podcastin Depressiopäiväkirjat hänen masennuksestaan. Saastamoinen kertoo tarinan kielellä, joka kuvaa masennukseen vajonneet mahdollisia ajatusketjuja. Kirosanoja välttelemättä: “Sairaanhoitaja suostutteli minua tulemaan johonkin saatanan mielenhallintaryhmään, hyi vittu miten vastenmielistä!”. Tämä tekee podcastista koskettavan, rehellisen ja joskus hauskankin kokemustarinan. Miten vaikea apua on saada, kun “ei edes jaksa viedä roskia ulos”. Itselleni resonoi myös kohta jossa Saastamoinen yrittää selittää ystävälleen, miten masennus estää tekemästä asioita: “Kun ei vain pysty”. Tiedän ongelman myös OCD:n ja ahdistuneisuuden kautta. Vaikea sitä on toiselle selittää, kun ei ymmärrä itsekään, miksi oma mieli käy itseään vastaan.

Podcast antaa tietoa masennuksesta niille, jotka eivät ole sitä kokeneet ja vertaistukea niille, jotka ovat. Saastamoinen tosin sanoi toisessa podcastissa, ettei suosittele Depressiopäiväkirjoja masennuksen syvimmissä syövereissä parhaillaan oleville, sillä siinä käytetty puhetyyli voi ruokkia masennusta.

Ehkä masennuksen täydellä voimalla päälle vyöryessä ei kannata kuunnella kauheasti masennus- tai ahdistusjuttuja, mutta kun menee vähän paremmin, voi kuunnella vaikka Melkein kaikki mielestä -podcastia. Roosa Rahkosen juotama sarja käsittelee ahdistuksen ja masennuksen lisäksi esimerkiksi OCD:tä ja unettomuutta. Podcastin tärkein anti on eri haasteiden kokemusasiantuntijoiden haastattelut. Heidän lisäksi ääneen pääsevät psykoterapeutti ja lääkäri. Haastattelut täydentävät toisiaan ja tuovat uusia näkökulmia ja tietoa.

Unettomuutta käsittelevistä jaksoista opin itse irtipäästämistä. Jakson haastateltava totesi, että kun unettomuus on jo luultavasti vienyt häneltä elinaikaa, hän voisi yhtä hyvin käyttää yöt johonkin järkevään, sen sijaan, että yrittäisi pakottaa unta. “Tämä (yö) on nyt minun aikaa”, hän sanoi. Pienenä yksityiskohtana nostan esille myös sen, ettei podcastista ole editoitu pois kaikkia kohtia, joissa haastateltavalla tulee ajatuskatkoksia tai menee sanat sekaisin. Ehkä tätä ei ole erityisesti ajateltu, mutta minulle kohdat muistuttavat siitä, että saa olla epätäydellinen. Virheet eivät ole maailmanloppu. Tämä sopii hyvin mielenterveyspodcastiin.

Molemmat podcastit tuovat toivoa - kaikki kyllä järjestyy. Depressiopäiväkirjoissa verrattiin kamppailua masennuksen kanssa avantoon putoamiseen. Vaikka masennus tai muu haaste olisi heittänyt avantoon, sieltä on vielä mahdollista nousta. Vaikka edessä voi olla pitkä tie, jäältä voi päästä sisälle lämpimään.