Mun surinat

Kamakuran Amitabha-buddha ( Wikimedia Commons ) Valaistuminen on buddhalaisen harjoituksen lopullinen tavoite. Se on kuitenkin vaativa projekti, joka voi vaatia useita elämiä. Siinä missä theravada-buddhalaiset uskovat valaistumisen olevan ihmisen oman työn tulos, mahayana-buddhalaisia tukevat bodhisattvat ja buddhat. Heistäkin huolimatta valaistuminen voi olla haastavaa, joten kaikille buddhalaisille se ei ole ensisijainen tavoite. Puhtaan maan buddhalaiset pyrkivät valaistumisen sijaan jälleensyntymään Amitabha-buddhan Puhtaaseen maahan, jossa olosuhteet valaistumiselle ovat ihanteelliset. Toisin kuin Gotama Buddha , Amitabha ei ole historiallinen henkilö. Amitabha oli myytin mukaan Dharmakara-niminen kuningas hyvin kauan sitten ehkä jossakin aivan toisessa maailmassa. Hän tutustui silloisen buddhan, Lokeshvararajan opetuksiin ja vaikuttui niin, että luopui kruunustaan ja ryhtyi munkiksi. Hän teki 48 valaa, joista yhdessä hän lupasi, että kaikki häneen uskovat ja hänen nimeään resito...

Arkeologit avasivat Jerusalemissa oletetun  Jeesuksen haudan . Kesällä uutisoitiin, että  Buddhan pääkallon  palanen olisi ehkä löydetty Kiinassa. Historiantutkimus perustuu esineisiin ja kirjoituksiin, joita on jäänyt jäljelle nykypäiviin tutkittavasta aikakaudesta. Osa esineistä ja teksteistä on voinut tuhoutua. Jäljellä olevat tekstit kertovat vain kirjoittajan näkökulman ja hän on voinut olla tietoisestikin epärehellinen. Koska suoraa yhteyttä menneeseen ei enää voi olla, historiantutkimus ei annakaan varmoja faktoja, vaan vain todennäköisyyksiä. Varsinkin kun kyse on kaukaisesta menneisyydestä. Historiankirjoitus pitää Buddhaa ja Jeesusta vähintään melko todennäköisesti historiallisina henkilöinä. Näistä kahdesta Jeesuksen historiallisuuteen kohdistetaan joskus jopa ylimitoitettua kriittisyyttä verrattuna moniin muihin antiikin historiallisiin henkilöihin. Jeesus ei ole ainoa historiallinen henkilö, joka ei kirjoittanut ja josta ei kirjoitettu elinaikanaan, josta ei ...

Olin kerran junan ravintolavaunussa, kun yhtäkkiä viereisessä pöydässä istunut mies kysyi oliko minulla kuulolaitteet. Kun vastasin myöntävästi, hän ilmoitti voivansa rukoilla Jumalalta kuulovamman parantumista. Mikä erikoisinta, minä en ole ainoa kuulo- tai näkövammainen joka on saanut vierailta näitä lupauksia. Tämän jälkeen aloinkin miettiä uskonnon ja vammaisuuden suhdetta. Kristinusko on varmasti tuonut monelle lohtua lupaamalla Jumalan suojelusta. Mutta surullista, jos ainoaksi lohduksi jää toivo ihmeparantumisesta tai ajatus vasta kuolemanjälkeisestä onnesta vammattomana. Toisaalta mietin myös buddhalaisuutta, karman lakia ja sen ajatuksia onnellisuudesta. Jotkut ihmiset näkevät vamman isompana ongelmana kuin se välttämättä on. Se aiheuttaa yleensä ongelmia, mutta ei välttämättä pilaa koko elämää. Sen kanssa voi oppia elämään. Vaikka vammaisuutta ei voikaan toivoa, siitä voi olla jopa etua: esimerkiksi kun sisäkorvaistutteen käyttäjä sulkee laitteensa, hänestä tulee kuuro. Näi...