"Onko tämä masennusta?"

-

Sairastuin krooniseen unettomuuteen viisi vuotta sitten ja tänä vuonna huomasin sen saaneen kaverikseen masennuksen. Unettomuus ja masennus muodostavat sekavan lankakerän, jossa niitä on lähes mahdoton erottaa toisistaan. Masennus aiheuttaa unettomuutta ja unettomuus masennusta. En voi varmasti sanoa mistä asti olen ollut ainakin jonkin verran masentunut, mutta viimeistään viime kesänä masennus alkoi upottaa suon syövereihin, kun unettomuus helpotti ja lähti kesälomille. Yksi syy masennukselle oli varmasti tietoisuus siitä, millaisia kolhuja unettomuus oli elämääni jättänyt. Tosin mielenterveyden haasteista oli tullut niin normaali olotila, etten kaikkia ongelmiani edes kunnolla tiedostanut.

Unettomanakin on vaikea tarttua asioihin tai kiinnostua mistään. Nyt huomaan, miten helposti jopa harrastuksista, kuten kirjoittamisesta, tuli vain suorittamista. Ylianalysoin kaiken puhki, niin etten oikein saanut mitään tehtyä niin että olisin ollut siihen tyytyväinen. Itsetuntokin alkoi murentua. Masennus vain pahensi näitä vaivoja ja toi mukanaan uusia. Loppuvuodesta unikin alkoi taas karkailla omille teilleen.

Viime syksyltä tulee yksi pysäyttävä hetki mieleeni. Luin nettiartikkelin erään masentuneen tarinasta. Hän kertoi, kuinka masennus oli aiheuttanut paljon negatiivisia ajatuskierteitä. Ajattelin silloin niistä, että tuotakin masennus voi olla, enkä huomannut mitä oma sisäinen ääneni minulle kuiskutteli. Kritisoin jatkuvasti itseäni, menneitä valintojani ja sitä, mikä elämässäni oli vialla.

Masennuksen mahdollisuus tuli mieleeni vasta alkuvuodesta, kun kuuntelin podcastin. Ajattelin kuitenkin ensin, etten voinut olla oikeasti masentunut: ”Kuvittelen vain kaiken. Olen nyt vain laiska, kun en saa mitään järkevää aikaan. Elämä nyt vain on tällaista”. Toisaalta, kun koulustakin oli alkanut tulla raskasta, vähän toivoin olevani masentunut, että voisin hellittää. Niin vaikea tilannettaan on joskus tunnistaa. Lopulta otin yhteyttä opiskelijaterveydenhuoltoon, sain mielialalääkkeen ja myöhemmin kävin lyhyen terapian. Elämään on jo tullut uutta potkua.

Unettomuus ja masennus kyllä turmelivat elämääni pitkän aikaa ja välillä sitä miettii, mitä elämä olisi voinut olla. Nyt sitten pitää miettiä, miten korjaan vahingot. Oli miten oli, nyt ainakin osaan vielä paremmin tunnistaa masennuksen alkuoireita. Jos esimerkiksi aiemmin kiinnostanut asia ei enää jaksa kiinnostaa, yritän vähän pakottaa silti itseäni siihen. Toisaalta vaatimatta itseltä kuitenkaan liikaa. Viime vuosina blogin kirjoittamisestakin meni vähän kirjoittamisen ilo, ja tekstin tuottaminen oli ”väkisin vääntämistä”. Aivan kuin olisin vain yrittänyt esittää ja todistella jotakin, sen sijaan että olisin kirjoittanut kirjoittamisen takia. Tätäkään ongelmaa ajattelussani en pitkään aikaan huomannut. Nyt koitankin kirjoittaa enemmän tekstejä ihan ilman aikomustakaan julkaista niitä. Lyhyesti sanottuna, koitan työntää itseäni tekemään asioita vaatimatta itseltäni liikaa. Siinäpä nuorallatanssi.

Nämä kokemukset tuovat myös vähän ymmärrystä negatiivisia ihmisiä kohtaan. Jatkuvasti valittava ja asioita haukkuva ihminen voi tietämättään olla masentunut. Negatiivisuutta ei tietysti tarvitse eikä kannata sietää. Jos ihminen saa kuulla riittävän usein olevansa raskasta seuraa, ehkä hän ymmärtää lopulta hakea apua.

Lisää luettavaa (ja kuunneltavaa)

Kommentit

Lähetä kommentti