Uusi luku mielenterveysmatkaani

Aloin kirjoittaa mielenterveysasioista tässä blogissa viime syksynä. Viime vuosina minua on erityisesti vaivannut unettomuus, joka alkoi helpottaa kesällä. Se korvautui viimeistään silloin uusiutuneella masennuksella. Huomasin sen vasta alkuvuodesta, kun kuuntelin podcastin Depressio-päiväkirjat aiheesta. Vointi lähti jyrkkään laskuun kuunneltuani sen, joten epäilin ensin vain kuvittelevani. Sitten epäilin, että podcastin kuuntelu aiheutti masennuksen ja se menisi pian ohi. Ei se mennyt, eikä silti podcast masennusta aiheuttanut, vaan teki siitä vain tietoiseksi. Masennustaan ei välttämättä itse tunnista ja sitä voi vähätellä, kun sen tunnistaa.

Onkin mahdollista, että masennus alkoi jo paljon viime kesää aiemmin. Minulla oli mielialalääkitys viisi vuotta sitten OCD:n, ahdistuksen ja masennuksen takia. Lopetin lääkityksen seinään ilman lääkärin ohjausta, mikä kiistämättä oli virhe. Ahdistus ja OCD paheni lähes välittömästi, mutta sitä seurasi myös parempia jaksoja. Unettomuudenkin aiheutti levottomuus ja ahdistus. Toisaalta unettomuus itse aiheutti monia ongelmia, kuten ahdistusta, mielialan laskua ja alhaista itsetuntoa. Nämä taas vaikutti kaikilla elämänalueilla. Unettomuus ehti tuhota elämääni monta vuotta, eli ei ihme, jos alkoi masentaa. Tässä vaiheessa on vaikea sanoa jatkuiko unettomuus masennuksen takia vai johtuiko masennus unettomuudesta.

Masennus uusiutui viimeistään kesällä, kun unettomuus ei ollut enää merkittävä ongelma. Kesällä piti tehdä kouluun kesäkursseja, mutta vain yhden sain tehtyä. Samalla ajatukset alkoivat ajautua yhä synkemmille urille. Aloin moittia itseäni menneistä elämänvalinnoista ja tulin tyytymättömäksi itseeni ja elämääni. Menetin pikkuhiljaa mielenkiintoni lähes kaikkiin asioihin. Vietin talvella paljon vapaa-aikaa vain katsomalla samoja muutamia Youtube-videoita uudelleen ja uudelleen. Yksi oire liittyi myös ruokahaluun. Masennuskyselyissä siitä kysytään aina vain, että onko se vähentynyt. Masennus voi oireilla myös sen kasvuna, niin kuin minullekin kävi. Aloin syödä, kun ei ollut muutakaan tekemistä.

Huomasin, että jotain oli vialla, vasta kun sen kuuntelin podcastin. Masennus pysyi lievänä tai keskivaikeana, mutta jälkeenpäin ajatellen, en tosiaan pitkään aikaan voinut hyvin. Jälkeenpäin voi vain ihmetellä, miten en huomannut, vaikka asiasta oli jo kokemusta. Masennus hiippailee hiljaa kylään, jolloin sitä ei huomaa. Vastaava esimerkki on hitaasti etenevä kuulo- tai näkövamma.

Otin tilanteen tunnistettuani yhteyttä terveydenhuoltoon ja sain mielialalääkityksen. Koulukursseja vähensin. Lääke pahensi aluksi unettomuutta ihan huomattavasti, mutta se alkoi hiljalleen parantua. Nyt lääkitystä olisi tarkoitus jatkaa vuosia, ehkä koko loppuelämä. Olen hoitanut masennusta osin samalla tavalla kuin unettomuuttakin. Olen koittanut vähän väkisin tehdä asioita, joista aiemmin nautin. Ne on alkanut taas pikkuhiljaa kiinnostaa. Aamuisin ja iltaisin käyn kävelylenkillä. Teen myös mindfulness- ja rentoutusharjoituksia sekä meditoin päivittäin. Buddhalaisuus on siis mukana tässäkin. Metin sitä myös siinä, kun ajatukseni alkoivat kiertää kehää. Buddhan neljän jalon totuuden mukaan elämä on epätyydyttävää ja kaikki on pysymätöntä. Minulla vain taisi jäädä ajatus siihen. Neljän jalon totuuden koko viesti on kuitenkin, että elämässä on hyvääkin ja elämä voi parantua. Negatiivisuuteen auttoi jo pelkkä tietoisuus masennuksesta, mutta aloitan myös nettiterapian.

Positiivinen ajatus loppuun. Olen ollut onnekas, että olen syntynyt aikaan ja paikkaan, jossa olen saanut hoitoa näihinkin ongelmiin. Kuten moniin muihinkin. Se ei ole itsestäänselvää kaikille edes Suomessa. Siitä voi tuntea kiitollisuutta. Minulla on tähän asti elämä mennyt oikeastaan ihan hyvin.