Meditaatio ja apinamielen kujeita

Tutustuin meditointiin ensimmäisen kerran lähes 20 vuotta sitten netistä ja kirjallisuudesta saamillani ohjeilla. Olennainen osa sitä on keskittyminen hengitykseen. Meditaation aikana kuitenkin mieleen nousee kaikkia ajatuksia ja tunteita. Kun niitä tulee, niiden pitää antaa vain mennä ja palauttaa huomio hengitykseen. Niinpä aloin jopa odottaa ajatuksia valmiina päästämään niistä irti. Kun mitään ei heti tullutkaan mieleen, aloin miettiä, että miksei niitä ajatuksia tule. Huomaamatta, että “miksen ajattele mitään” on myös ajatus, joka vei huomion harjoitukselta.

Näin mieli toimii. Mielessä pyörii jatkuvasti kaikenlaiset ajatukset ja tunteet ja yhteen asiaan voi olla vaikea keskittyä pitkään. Et ehkä ole läsnä tässä hetkessä niin usein kuin luulet. Kun esimerkiksi syöt, niin syötkö todella, vai mietitkö menneitä tai tulevia, murehditko tai haaveiletko? Some ja mobiililaitteet ovat vain pahentaneet asiaa. Kuinka kauan maltan itsekään keskittyä vaikka siihen syömiseen ennen kuin kädet alkavat hamuilla kännykkää? Buddhalaiset kutsuvat tätä apinamieleksi. Levoton mieli loikkii ajatuksesta ja asiasta toiseen kuin apina puun oksalta toiselle olematta läsnä tässä hetkessä.

Meditaatio auttaa kesyttämään mielen apinaa, mutta se ei tosiaan tapahdu helposti. Apinamieli loikkii yhä edelleen oksalta toiselle. Olen harjoittanut meditaatiota säännöllisen epäsäännöllisesti. Välillä harjoitukseen on tullut pitkiäkin taukoja. Kun vähän aikaa sitten taas istuin alas, mieleen tulvahti kovin itsekriittisiä ajatuksia: “Miksi en ole meditoinut useammin? Jos olisin, siitä olisi ollut enemmän hyötyä…” Nämähän ovat tietysti täysin turhia ajatuksia. Kun mennyttä ei voi muuttaa, tärkeää on vain tämä hetki. Tärkeintähän istuessa oli se, että olin jatkanut harjoitusta.

Joskus olen saanut seikkailevan mielen hiljenemään tehokkaammin. Kerran sain istuessani jonkin ajatuksen, johon reagoin, että se oli hyvä idea ja päätin, että kirjoitan sen ylös kun lopetan meditoinnin. Kun kello soi lopettamisen merkiksi, olin jo unohtanut mikä idea oli, tai mihin se edes liittyi. Jos keksin miten maailmasta poistetaan sodat tai nälänhädät, toivoa sopii, että idea palautuu mieleen.

Näin ajatukset ja tunteet risteilevät mielessä. Ne ovat kuin pilviä taivaalla. Niitä tulee ja menee, eikä niiden liikettä voi täysin hallita. Meditaatio kuitenkin hälventää pilviä, niin että takaa paljastuu sininen rauhallinen taivas, eli mieli pysyy useammin tässä hetkessä. Meditaation hyödyt tuntuvat jo muutaman viikon säännöllisen harjoituksen jälkeen, mutta pysyvät vaikutukset vaatinevat paljon pidemmän aikaa. Mitä nämä vaikutukset ovat? Itse meditoin lähinnä mielenterveyden vuoksi. Buddhalaisen meditaation lopullinen tavoite on valaistuminen, mikä on mielenkiintoinen ajatus. Valaistuminen vaatii kuitenkin paljon harjoitusta ja on korkeintaan toissijainen tavoitteeni tässä elämässä. Ehkä seuraavassa elämässä, jos jälleensyntymä onkin totta...