Tekstit

Kielitaito on rikkaus - myös viittomakielen

Tällä viikolla on vietetty kansainvälistä kuurojen viikkoa ja viikko päättyy tänään kansainväliseen kuurojen päivään. Kuurojen maailmanliitto WFD on suositellut viikon teemaksi kaksikielisyyttä tunnuslauseella Sign bilingualism is a human right - viittomakielisten kaksikielisyys on ihmisoikeus. Viittomakieli on luonnollinen kieli, joka on usein kuuron äidinkieli. Kuurot pitävätkin itseään kieli- ja kulttuurivähemmistönä, eivätkä vammaisina. Suomi on viittomakielisille vieras kieli, mutta nykyisin lähes kaikki kuurot lapset saavat sisäkorvaistutteen. Se on leikkauksella kalloon asennettava laite, joka mahdollistaa hyvän kuulon kuuroille tai kuuroutuneille. Laitteen avulla kuuro voi kuulla puhettakin ja oppia suomen kieli. Jostakin syystä jotkut lääkärit uskovat viittomakielen haittaavan implanttia käyttävän lapsen puhutun kielen oppimista. Tämä ei kuitenkaan voi mitenkään pitää paikkansa: miksi kuuleva lapsi hylkäisi puhutun kielen ja käyttäisi vain viittomakieltä, jos kuitenkin kuulee ...

Vuodenaikojen vaihtelua

Syksy saa minut aina ajattelemaan maailman pysymättömyyttä. Muutos ja sen kauneus on sykyisin hyvin konkreettisesti esillä. Kesä päättyy ja alkaa komea ruska. Ruska päättyy lehtien pudottua. Mutta kaiken katoavaisuuden ohella syksy muistuttaa myös siitä, että muutos on myös uusi alku. Monilla kun alkaa taas koulut ja mahdollisesti uudet harrastukset ja kurssit kansalaisopistoissa. Vuodenajat saavat muutenkin miettimään muutoksen virtaa. Jokainen vuodenaika saa myös valituskuoron ääneen: syksyllä on pimeää, talvella on kylmää, keväällä märkää ja kesällä liian kuumaa - tai liian kylmää. Mikään ei ole koskaan täydellistä ja monien mielestä viime kesä oli siitä kaukana. Mutta ei sää tarvitse antaa pilata omaa mielialaa. Suomen ilmasto on vaihtelevaa ja kesästäkin voi nauttia, vaikka ei olisi helteitä. Kesällä voi nauttia kesäilloista ja -öistä, Suomen komeasta luonnosta ja jopa sateen ropinasta. Mutta nyt on syksy, joten nautitaan siitä, sillä pian se on jo ohi!

Pistekirjoituksesta

Pistekirjoitus on näkövammaisille tarkoitettu kirjoitusjärjestelmä, joka perustuu sormin tunnusteltaviin pisteisiin. Oletkin ehkä jossakin huomannut pistekirjoitusta, esim. junien penkeissä on hyvin usein istumapaikan numero myös pistekirjoituksella. Aloin vajaa vuosi sitten opiskella sitä ja parhaimmillaan pystyin jo lukemaankin pistetekstiä melko sujuvasti näönvaraisesti. Pelkän tuntoaistin turvin lukeminen on jo haastavampaa.  Pistemerkeissä on logiikka. Pisteet sijoitetaan suunnikkaaseen, jossa on kolme riviä. Näin muodostuu 63 erilaisia pistekuviota. Kirjaimet a:sta j:hin tehdään kahdelle ylimmälle riville. Kirjaimet k:sta  t:hen ovat muuten samanlaisia, mutta niihin lisätään vielä yksi piste alimmalle riville. Kirjaimet u-z muodostetaan lisäämällä alimmalle riville kaksi pistettä. Esimerkiksi kirjain a on yksi piste ylimmällä rivillä ja kirjain k syntyy lisäämällä sen alapuolelle yksi piste. Kirjain u taas syntyy lisäämällä alapuolelle kaksi pistettä, niin että...

Musiikkia kuuroille korville

Netissä pyörii kilpailu , jossa äänestäjät voivat päättää missä amerikkalaisessa koulussa laulaja Taylor Smith tulee esiintymään. Nyt vain on käynyt niin hassusti, että kilpailun on voittamassa bostonilainen Horace Mann school for the Deaf and Hard of hearing - kuurojen ja kuulovammaisten koulu. Ajatus muusikosta esiintymässä kuurojen koulussa ehkä kuulostaa hassulta, mutta se voi toimia. Kuurotkin nimittäin voivat nauttia musiikista tuntoaistin avulla lattian tärinän kautta. Sitten kun tulkki vielä viittoo laulujen sanat, siitä voi hyvin tulla hieno esitys. Tämän lisäksi osalla oppilaista on kuitenkin kuuloa jonkin verran, kaikki kuurot kun eivät ole täysin kuuroja. Viittomakieltä voi hyödyntää musiikissa, sillä se tuo aivan uutta ulottuvuutta lauluihin. Myös esim. PMMP on käyttänyt tulkkia jossakin konsertissaan - olisikin aika hauska nähdä joku Rusketusraidat viittomakielellä!  Ja onhan kuuroja muusiikkojakin, meiltä Suomestakin esimerkkinä Signmark.

Turhaa tietoa?

Curiosity -mönkijä laskeutui Marsin pinnalle eilen ja on jo lähettänyt ensimmäiset kuvat . Mönkijän tarkoitus on tutkia onko marsissa koskaan voinut olla elämää. Olemme osa suurta universumia ihmeitä täynnä, mutta joidenkin mielestä sitä ei pitäisi tutkia, koska siitä ei ole ihmisille mitään hyötyä . Mutta aloitetaanpa alusta. Kreikkalainen keksijä Heron loi höyrykoneen esiasteen jo 100-luvulla. Miksi teollinen vallankumous ei käynnistynyt Kreikasta jo tuolloin? Höyrykonetta pidettiin turhana leluna. Eikä tämä ollut ainoa kerta, kun jonkin löydön tai keksinnön hyötyarvo on valjennut vasta paljon myöhemmin. Avaruustutkimus on poikinut monia tärkeitä keksintöjä ja kyllä sitä rahaa menee turhempaankin, asevarustelu nyt esimerkkinä. Mutta pitääkö avaruustutkimuksesta olla mitään hyötyä? Tai pitääkö ylipäätään mistään tutkimuksesta tai opiskelusta olla jotakin hyötyä? Maapallo on vain pieni osa universumia ja universumi olisi olemassa ilman meitäkin. Mutta me emme olisi ilman sitä. ...

Implantti tai viittomakieli, vai sekä että?

Perjantaina katsoin elokuvan Tunteet ilman sanoja, joka kertoo kuuron lapsen vanhemmista, jotka miettivät pitäisikö lapselle asentaa korvaimplantti, eli sisäkorvaistute. Toinen vanhemmista on kuuro ja toinen kuuleva, mikä johtaa myös erimielisyyteen leikkauksen tarpeesta. Kuuro äiti vastustaa implanttia, mutta kuuleva isä haluaisi antaa sen lapselleen. Äidin asenne elokuvassa on kumman kielteinen, hän ei halua edes keskustella aiheesta. Viittomakielisten asenne implanttia kohtaan on usein niin kielteinen. Tietenkään syntymästään kuuro ei osaa kaivata kuulemista ja kuurona voi elää rikasta elämää. Eikä kenenkään elämä ole täydellistä ja vailla mitään ongelmia riippumatta aistien lukumäärästä, mutta se ei silti tee implantistä tarpeetonta. Sen avulla voisi sentään kuulla kadulla lähestyvän auton äänen ja muiden varoitushuudot, palohälyttimen soivan tai keskustella suoraan kenen kanssa haluaa ilman tulkkia tai kirjoittamista paperille. Toki jos on kuuroutunut vasta puheen oppimisen jälkee...

Seili

Eräänä iltana kuuntelin Jenni Vartiaisen Seili-levyltä Seili -kappaletta. Aloin miettiä tuon laulun taustoja ja aloitin nettisurffailun aiheesta. Illan ohjelma muuttui kevyen musiikin kuuntelusta aivan jonnekin muualle. Laulu viittaa Turun saaristossa olevaan Seilin saareen, jolla on toiminut sairaala mielisairaille ja spitaalisille. Saarella on mielenkiintoinen ja surullinen tarina. Seilin saarelle perustettiin sairaala spitaalisille ja mielisairaille kuningas Kustaa II:n määräyksestä vuonna 1619. Heidät voitiin eristää sinne pois ihmisten ilmoilta. Saarelle lähetetyille annettiin 20 taaleria ylöspitoon ja laudat ruumisarkkua varten - joka Seiliin joutui, sinne myös jäi. Tästä on muistona saaren hautausmaa. Spitaaliset olivat omalla saarellaan, joka kuitenkin maankohoamisen seurauksena on nykyisin osa pääsaarta. Spitaaliset erotettiin muista saarelaisista, he eivät saaneet olla heidän kanssa missään tekemisissä. Vuonna 1733 rakennetussa kirkossa oli oma osasto spitaalisille ja eht...

Euroviisut 2012

Azerbaidzhanissa, Bakussa järjestettiin 57. Euroviisut viime viikolla. Kilpailuun osallistui 43 maata. Ruotsi voitti Euroviisut viidennen kerran Loreenin Euphorialla. Vuosina 1995 - 2011 yksikään maa ei toistanut voittoaan ja tämä olikin viisuhistorian pisin erilaisten voittajamaiden sarja. Ruotsi voitti viimeksi vuonna 1999 ja 2000-luku on ainoa vuosikymmen, jolla joka vuonna voitti eri maa. Laulu ei ollut mitenkään erityinen, eikä kilpailun paras. Koko kilpailu oli melko heikko ja oikeasti hyviä lauluja oli tänä vuonna korkeintaan kuusi. Jotkut maat olivat panostaneet show'hun niin tarmokkaasti, että musiikki oli aivan päässyt unohtumaan. Mutta joskus Euroviisut sentään oli vielä musiikkikilpailu, silloin joskus 80-luvulla... Mutta muutama finalisti jäi mieleen: Ruotsi  Loreen - Euphoria  Koreografiassa oli kiehtovaa mystisyyttä, mutta laulu on aika tylsä. Mutta ainakin Loreen oli suurimman osan ajasta yksin lavalla, moni muu maa taas tunki lavan täyteen ihmis...

Oletko nyt unessa?

Oletko koskaan tajunnut unessasi, ettet olekaan hereillä? Jos näin on käynyt, olet nähnyt lucid-unen. Unta, jossa unennäkijä tietää nukkuvansa, kutsutaan selkouneksi eli lucid-uneksi. Tietoisuus unitilasta johtaa siihen, että unta voi ohjailla. Parhaimillaan lucid-uni tuntuu täysin todenmukaiselta, aistit saattavat olla jopa tavallista terävämpiä. Ainoa ero todellisuuteen on se, että luonnonlait, sosiaaliset normit ja lainsäädäntö eivät päde uniin: voit tehdä mitä ikinä haluat! Jotkut näkevät lucid-unia luonnostaan, mutta niitä voi myös harjoitella näkemään. Ensimmäinen askel kohti lucid-unia on unien muistaminen. Kaikki ihmiset näkevät unia, jotkut eivät vain muista niitä. Niitä voi myös opetella muistamaan paremmin unipäiväkirjan avulla. Herätessäsi aamulla (tai yöllä) päättyneen unen on oltava ensimmäinen ajatuksesi. Siispä kannattaa pitää vihkoa yöpöydällä, johon voit heti herättyäsi kirjoittaa näkemäsi uni. Asiaan auttaa myös kun nukkumaan mennessä päättää aikovansa muistaa ...

Aistivammaisten historiaa aikajanalla

Tässä lyhyt aikajana kuulo- ja näkövammaisten historiasta. 300-luku eaa. Aristoteles väittää kuurojen olevan kykenemättömiä ajatteluun, koska ajattelu hänen mukaan vaatii puhuttua kieltä. Näin ollen kuuroja ei myöskään voisi kouluttaa. 30.10.1749 Volfgang Helsingius, varhaisin tunnettu suomalainen kuuro, syntyy Iisalmessa. Hänen sukulaisensa Abraham Argillander (1722 – 1800) opettaa häntä 1760-luvulla lukemaan, kirjoittamaan ja lukemaan huulilta. Tämän ansiosta Helsingius pystyy jatkamaan opintojaan Tukholmassa. 1755 Charles L’Epee (1712-1789) perustaa Ranskaan maailman ensimmäisen kuurojen koulun. 1776 Charles L’Epee kirjoittaa viittomakielen käyttöä (ranskalaisen metodin) puolustavan kirjan vastauksena oralisteille, joiden mielestä kuurojen kouluissa pitäisi käyttää vain puhuttua kieltä (saksalainen metodi). Kirjassa hän osoittaa kielitieteen avulla viittomakielen etuja kuuroille. 1824 Sokeutunut Louis Braille (1809 – 1852) kehittelee 15-vuotiaana koululaise...