Buddhalaisuuden ukk, osa 2
Tämä on toinen osa sarjalleni buddhalaisuuden usein kysytyt kysymykset. Tässä osassa tulee joitakin useammin kristinuskoon liitettyjä käsitteitä buddhalaisuudessa
Onko buddhalaisuus ateistinen uskonto?
Kristinuskon mukainen kaikkivaltias luojajumala ei kuulunut Buddhan opetuksiin ja sellainen olisikin ristiriidassa Buddhan opetusten kanssa. Buddhalaisuuden mukaan kaikki maailman ilmiöt ovat pysymättömiä ja riippuvaisia toisistaan. Mikään ei voi syntyä "tyhjästä" vaan kaikelle on aina aiheuttaja. Toisaalta jokainen on buddhalaisuuden mukaan vastuussa omasta karmastaan, eikä sitä voi kukaan tai mikään pyyhkiä pois.
Buddha ei kuitenkaan kiistänyt jumalan olemassaoloa ja itse asiassa jumalilla on paikkansa buddhalaisuudessa. Buddhalaiset jumalat, devat, eivät kuitenkaan ole kaikkivaltiaita, eivätkä voi vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten elämään. Devat ovat myös kuolevaisia ja karman lain piirissä. Käytännössä siis buddhalaisuudessa jumalilla ei ole merkitystä. Kaikkivaltias luojajumala on ristiriidassa buddhalaisen filosofian kanssa, mutta buddhalainen voi olla teisti (ja monet buddhalaiset uskovatkin jumalaan).
Onko buddhalaisuudessa taivasta tai helvettiä?
Buddhan mukaan on olemassa kuusi olemassaolon tasoa. Ihminen voi jälleensyntyä taivaaseen jumalaksi, titaaniksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvettiin. Buddhalaisuuteen siis kuuluu taivaan ja helvetin käsitteet, mutta buddhalainen tulkinta eroaa kristillisestä käsityksestä erinäisin tavoin. Ensinnäkin, se mihin ihminen voi jälleensyntyä ei riipu uskosta, vaan omista teoista, eli karmasta. Buddhalaisuus ei siis tuomitse muiden katsomusten edustajia helvettiin. Toisekseen kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten epätyydyttäviä. Kun karma on kulutettu loppuun taivaassa tai helvetissä, koittaa uusi jälleensyntymä jollakin toisella tasolla. Tämän vuoksi buddhalaisuuden lopullinen tavoite ei olekaan taivas, vaan nirvana - lopullinen vapautuminen jälleensyntymän kierrosta.
Nämä asiat taas ovat niitä uskoon perustuvia asioita mitä kunnon skeptikko ei purematta niele. Taivas ja helvetti ymmärretään myös usein mielentiloiksi. Sitä kuvaa eräs kertomus, jossa samuraisoturi halusi tietää onko olemassa helvettiä. Hän kiersi maita ja mantuja kysellen vastaantulevilta ihmisiltä. Lopulta hän kohtasi buddhalaisen munkin ja esitti hänellekin kysymyksensä: "Onko helvetti olemassa?" Munkki katsoi häntä ja vastasi: "Oletko sinä muka samuraisoturi?" Soturi vastasi myönteisesti ja munkki sanoi "En usko. Sinä et jaksaisi varmasti edes nostaa tuota miekkaasi, luuseri!" Soturi suuttui loukkauksesta ja veti miekkansa esiin ja raivosi vihoissaan "Nyt minä murskaan kallosi kuin melonin!" Munkki katsoi häntä ja totesi: "Tämä on helvetti".
Onko buddhalaisuus ateistinen uskonto?
Kristinuskon mukainen kaikkivaltias luojajumala ei kuulunut Buddhan opetuksiin ja sellainen olisikin ristiriidassa Buddhan opetusten kanssa. Buddhalaisuuden mukaan kaikki maailman ilmiöt ovat pysymättömiä ja riippuvaisia toisistaan. Mikään ei voi syntyä "tyhjästä" vaan kaikelle on aina aiheuttaja. Toisaalta jokainen on buddhalaisuuden mukaan vastuussa omasta karmastaan, eikä sitä voi kukaan tai mikään pyyhkiä pois.
Buddha ei kuitenkaan kiistänyt jumalan olemassaoloa ja itse asiassa jumalilla on paikkansa buddhalaisuudessa. Buddhalaiset jumalat, devat, eivät kuitenkaan ole kaikkivaltiaita, eivätkä voi vaikuttaa merkittävällä tavalla ihmisten elämään. Devat ovat myös kuolevaisia ja karman lain piirissä. Käytännössä siis buddhalaisuudessa jumalilla ei ole merkitystä. Kaikkivaltias luojajumala on ristiriidassa buddhalaisen filosofian kanssa, mutta buddhalainen voi olla teisti (ja monet buddhalaiset uskovatkin jumalaan).
Onko buddhalaisuudessa taivasta tai helvettiä?
Buddhan mukaan on olemassa kuusi olemassaolon tasoa. Ihminen voi jälleensyntyä taivaaseen jumalaksi, titaaniksi, ihmiseksi, eläimeksi, nälkäiseksi aaveeksi tai helvettiin. Buddhalaisuuteen siis kuuluu taivaan ja helvetin käsitteet, mutta buddhalainen tulkinta eroaa kristillisestä käsityksestä erinäisin tavoin. Ensinnäkin, se mihin ihminen voi jälleensyntyä ei riipu uskosta, vaan omista teoista, eli karmasta. Buddhalaisuus ei siis tuomitse muiden katsomusten edustajia helvettiin. Toisekseen kaikki nämä tilat ovat pysymättömiä ja siten epätyydyttäviä. Kun karma on kulutettu loppuun taivaassa tai helvetissä, koittaa uusi jälleensyntymä jollakin toisella tasolla. Tämän vuoksi buddhalaisuuden lopullinen tavoite ei olekaan taivas, vaan nirvana - lopullinen vapautuminen jälleensyntymän kierrosta.
Nämä asiat taas ovat niitä uskoon perustuvia asioita mitä kunnon skeptikko ei purematta niele. Taivas ja helvetti ymmärretään myös usein mielentiloiksi. Sitä kuvaa eräs kertomus, jossa samuraisoturi halusi tietää onko olemassa helvettiä. Hän kiersi maita ja mantuja kysellen vastaantulevilta ihmisiltä. Lopulta hän kohtasi buddhalaisen munkin ja esitti hänellekin kysymyksensä: "Onko helvetti olemassa?" Munkki katsoi häntä ja vastasi: "Oletko sinä muka samuraisoturi?" Soturi vastasi myönteisesti ja munkki sanoi "En usko. Sinä et jaksaisi varmasti edes nostaa tuota miekkaasi, luuseri!" Soturi suuttui loukkauksesta ja veti miekkansa esiin ja raivosi vihoissaan "Nyt minä murskaan kallosi kuin melonin!" Munkki katsoi häntä ja totesi: "Tämä on helvetti".
Kommentit
Lähetä kommentti