Seksuaalivähemmistöjä ja historiaa

 Seksuaalivähemmistöistä piti kirjoittaa jo Pride-kuukauden aikana, mutta onhan aihe edelleen ajankohtainen. Eheytyshoitoja vastustava kansalaisaloite keräsi tarvittavan määrän allekirjoituksia elokuussa. Tässä kirjoituksessa kerron eri seksuaalivähemmistöistä ja niiden historiasta antiikin aikana. Viime vuosikymmeninä asenteet seksuaalivähemmistöjä kohtaan on muuttunut uskomattoman nopeasti. Suomessa homoseksuaalisuus poistui rikoslaista 1971 ja tautiluokituksesta 1981. Tasa-arvoinen avioliittolaki on ollut voimassa jo neljä vuotta. Tietysti pitää muistaa, että historia ei ole yhteen suuntaan tasaisesti etenevää kehitystä. Homoseksuaalisuus oli laillista hetken aikaan 1920-luvulla Neuvostoliitossa. Antiikin Kreikassa ja Roomassa homoseksuaalisuutta ei täysin tuomittu ennen kristinuskon valtaannousua.

Seksuaali-identiteetti oli vieras käsite antiikissa. Termit homo- ja heteroseksuaali syntyivät vasta 1800-luvulla. Latinassa ei edes ollut homoa tai heteroa tarkoittavaa sanaa. Roomalaisille ja kreikkalaisille oli seksuaali-identiteetin sijaan olennaista vain se, että vapaa aikuinen mies (ei orja) oli seksissä dominoiva. Vapaa mies saattoi siis harrastaa seksiä miespuolisen orjan, miesprostituoidun tai nuoren pojan kanssa dominoivassa asemassa. Ihmiset sallivat seksuaalisen hyväksikäytön ennen kuin seksin kahden vapaan aikuisen miehen välillä.

Naisten homoseksuaalisuudesta ei tiedetä paljon, mutta ainakin naispuolinen homoseksuaalisuus sai nimensä 600-luvulla eaa. eläneen runoilija Sapfon kotisaaren, Lesboksen mukaan. Hän oli arvostettu jo antiikin aikana, mistä kertoo se, että hän sai kuvansa kolikkoon. Platon piti häntä jopa kymmenentenä muusana. Sapfon tuotantoon kuului rakkausrunoja naisille, hymnejä ja häälauluja. Runoista kokonaisena on säilynyt vain Hymni Afroditelle. Sapfo johti nuorten naisten yhteisöä tai koulua, jossa opetti musiikkia, taiteita ja käytöstapoja. Hän omisti useita runoja oppilailleen, joihin hän kiintyi suorastaan intohimoisesti. Sapfo oli joidenkin lähteiden mukaan naimisissa miehen kanssa ja sai lapsen, mutta tämä on kyseenalaistettu.

Roomassa ja Kreikassa (ainakin Ateenassa) mies sai olla samaan aikaan seksisuhteessa niin naisten kuin miesten kanssa. Siis biseksuaalisuus aiemmin mainituin ehdoin oli hyväksytty. Biseksuaali tuntee seksuaalista ja/tai romanttista vetovoimaa kumpaankin sukupuoleen. Osa biseksuaaleista tuntee vetoa kumpaankin sukupuoleen yhtä paljon ja osa enemmän jompaankumpaan. Romanttinen suuntaus on eri asia kuin seksuaalinen. Biseksuaali voi olla homo-, hetero- tai biromanttinen. Esimerkiksi heteroromanttinen biseksuaali tuntee seksuaalista vetovoimaa kumpaankin sukupuoleen, mutta haluaa parisuhteen vain vastakkaisen kanssa.

Mahdollisista antiikin ajan biseksuaaleista voisi mainita Aleksanteri Suuren. Hän oli naimisissa kolmen naisen, Roksanen, Statiran ja Parysatiksen kanssa. Nämä avioliitot olivat poliittisia, mutta Roksaneen hän luultavasti rakastui. Roksanen kanssa hän sai lapsen. Kenraalinsa Hefaistionin kanssa Aleksanteri oli läheinen. Hefaistionin Aleksanteri tapasi jo teini-iässä, kun Aleksanteri oli Aristoteleen opissa. Kun Hefaistion kuoli, Aleksanteri oli surun murtama. Hän julisti suruajan ja aikoi järjestää suuret hautajaiset. Suunnitelmiin kuului myös pyramidi. Aleksanteri kuoli kuitenkin itsekin pian. Sitä ei tiedetä varmasti, oliko kyseessä syvä ystävyys vai rakkaussuhde. Aleksanterilla saattoi olla jonkinlainen intiimi suhde myös Bagoaksen kanssa. Plutarkhos kertoo eräästä tanssikilpailusta, jonka Bagoas voitti. Aleksanterin sotilaat yllyttivät häntä suutelemaan Bagoasta, minkä hän myös teki.

Melko tuntematon seksuaalivähemmistö on aseksuaalit. Aseksuaalilla ei ole seksuaalisia haluja, tai niitä on hyvin vähän. Mutta vaikka aseksuaali ei haluaisi seksiä, hän voi kaivata parisuhdetta. Aseksuaali voi olla hetero-, homo- tai biromanttinen. Esim. biromanttinen aseksuaali voi perustaa parisuhteen kummankin sukupuolen kanssa.  Historiassa ei tainnut olla tunnettuja aseksuaaleja, mutta kuinkahan moni seksikielteinen uskonnollinen johtaja oli sitä tietämättään? Osa aseksuaaleista voi kaivata seksiä jossakin muodossa, osa pitää sitä täysin yhdentekevänä ja osa pitää seksiä jopa vastenmielisenä. Helppohan selibaattia on muilta vaatia, jos itse ei kaipaa seksiä missään muodossa. Yksi aseksuaalisuuden muoto on demiseksuaalisuus. Demiseksuaali tuntee seksuaalista vetovoimaa vain sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa hänellä on tunneside.

Seksuaalinen suuntautuminen tai identiteetti olivat vieraita käsitteitä antiikissa ja nykyisin identiteettejä tunnetaan monenlaisia. Kinseyn asteikon mukaan ihmisen seksuaalisuus on skaala, jossa täysin homo ja täysin hetero ovat vain ääripäitä. Osa heteroista voi joskus tuntea vetoa omaan sukupuoleen, ja homoista osa vastakkaiseen. Ihminen määrittää oman suuntautumisensa itse, ja se voi joskus muuttua elämän aikana. Historialliset lähteet eivät kerro kaikkea historiallisten henkilöiden elämästä ja tunteista. Ihmisten käytös on voinut myös olla ristiriidassa heidän omien tunteidensa kanssa. Seksiä voi harrastaa lisääntymistä varten ja avioliittoja solmia poliittisista tms. syistä. Jos satoja tai tuhansia vuosia sitten eläneen historiallisen henkilön seksuaalinen suuntautuminen halutaan välttämättä määritellä, voidaan korkeintaan puhua todennäköisyyksistä. Niin kuin historiassa yleensä onkin.