Seksityötä antiikissa ja nykyaikana

Prostituutiota on harjoitettu vuosituhansien ajan. Ensimmäiset kirjalliset maininnat siitä ovat jo 4000 vuoden takaa Mesopotamiasta. Euroopassa sitä harjoitettiin jo Kreikassa ja Roomassa. Kirjoitan myös seksityöstä nykyaikana.

Prostituutio oli hyväksytty osa yhteiskuntaa, vaikka prostituoidut halveksittuja. Sana prostituoitu tulee latinan sanasta prostituere, joka tarkoittaa laittaa esille. Roomalaiset itse käyttivät sanoja lupa, scortum tai meretrix. Kreikaksi prostituoitu oli porne tai hetaira. Antiikin Roomassa ja Kreikassa bordelleja oli useissa kaupungeissa ja miesten jopa odotettiin käyttävän ilotyttöjen palveluja. Ilotytöt olivat halveksittuja myös antiikissa, mutta samassa kastissa olivat muusikot, tanssijat, näyttelijät ja gladiaattorit. Syitä ylenkatseelle lienee ollut useita, mutta seksityön ja viihteen yhdistää ainakin yksi seikka: ne molemmat esineellistävät ihmistä. Muusikot, tanssijat, näyttelijät ja seksityöntekijät käyttävät omaa kehoaan ja “myyvät itseään”.

Rooman ja Kreikan prostituoiduissa oli miehiä ja naisia, orjia ja vapautettuja. Osa toimi bordellissa parittajan alaisuudessa ja osa itsenäisesti. Prostituoituja verotettiin ja he käyttivät tiettyä vaatepartta. Roomassa prostituoidut listattiin rekisteriin ja sinne joutuminen heikensi ihmisen asemaa. Esimerkiksi oikeudessa prostituoidun sanaan ei luotettu. Eikä prostituoidun kanssa saanut solmia avioliittoa. Hyvin koulutetuilla hetairoilla ja kurtisaaneilla saattoi olla hyvä asema. Heiltä odotettiin muutakin kuin seksipalveluja. Esimerkiksi Aspasian väitetään jopa kirjoittaneen puheita Perikleelle. Ateenassa hetairalla oli naimisissa olevia naisia parempi asema, sillä hän sai hallita omaisuuttaan ja liikkua kanssasisariaan vapaammin. Nämä hyväosaiset seksityöntekijät olivat silti vain harvinainen poikkeus. Prostituoitu eli raskauksien kierteessä ja kärsi taudeista ja väkivallasta. Lääketiede oli alkeellista, ehkäisy vaikeaa ja synnytys saattoi tappaa. Vaikka seksityötä harjoitettiin myös (enemmän tai vähemmän) omasta halusta jo antiikissa, moni oli pakotettu seksiorjuuteen.

Moni asia on toisin 2020-luvulla. Tärkein ero lienee, että orjuus on nykyisin kielletty. Niinpä seksityöstä ja ihmiskaupasta pitää voida puhua nykyajan kontekstissa erikseen. Seksityö ei nykyisin heikennä tekijänsä oikeuksia, mutta seksityö on edelleen vahvasti stigmatisoitu. Seksin myyminen on kielletty tai rajoitettu suuressa osassa maailmaa ja seksityöntekijät usein salaavat työnsä syrjinnän pelossa. Syrjintä ja lainsäädäntö aiheuttavat enemmän ongelmia, kuin työ itse. Omasta halustaan seksityötä tekevä voi valita työaikansa, työnsä sisällön ja asiakkaansa, jotka seksityöntekijöiden mukaan ovat yleensä kivoja. Suomessakin lainsäädäntö vaikeuttaa seksityötä. Parituslaki estää kolmatta osapuolta hyötymästä seksityöntekijän työstä, niinpä seksityöntekijä ei voi vuokrata toimitiloja tai palkata edes turvamiestä. Seksityöntekijä voidaan jopa häätää kotoaan, jos vuokranantaja epäilee hänen tekevän seksityötä vuokra-asunnossaan.

Yhtenä erona antiikin ja nykyajan välillä voi mainita myös suhteen seksin ostamiseen. Vaikka antiikissa miesten odotettiinkin harjoittavan kohtuutta seksissä, prostituoitujen palveluja sai käyttää. Nykyisin ostajatkin on stigmatisoitu. Moni maa Ruotsi etunenässä on jopa kieltänyt seksin ostamisen. Seksistä tulee väkivaltaa, kun siihen liittyy raha. Lisäksi ostokiellon takana näyttää olevan oletus, että seksin myyjä ei koskaan voi olla vastuussa omasta toiminnastaan. Sen sijaan seksin ostaja, joka voi kaivata vain läheisyyttä, on automaattisesti hyväksikäyttäjä. Käytännössä seksin ostamisen kieltäminen johtaa siihen, että seksiä ostaa lähinnä rikolliset. Seksityötä on tehty vuosituhansien ajan ja sen kieltäminen työntää seksityön vain maan alle. Kiellot ja syrjintä vaikeuttavat niin seksityöntekijöiden kuin ihmiskaupan uhrienkin asemaa. Seksityön dekriminalisointia vaatiikin myös mm. Amnesty International.