Ilmakehän vihollinen numero yksi
Ilmastonmuutoksen ja lajikadon edetessä näyttää siltä, ettei ihmiskunta saa tehtyä päätöksiä, joilla pelastaa elinympäristönsä. Historia opettaa, että on yhteistyö ympäristön puolesta joskus onnistunutkin. Useammankin kerran. 1980-luvulla alettiin vähentää lyijybensiinin ja freonien käyttöä kansainvälisen yhteistyön tuloksena. Näitä kahta tuhoainetta ei yhdistä vain niiden maailmanlaajuinen kieltäminen vaan myös sama keksijä, Thomas Midgley Jr. Hän onnistui keksimään kaksi ympäristölle huomattavan tuhoisaa ainetta.
Thomas Midgley Jr. syntyi vuonna 1886. Hän oli koulutukseltaan koneinsinööri ja vuonna 1916 aloittikin autotehdas General Motorsin palveluksessa. Siellä työskennellessään hän keksi lyijybensiinin. Vuonna 1921 Midgley huomasi bensiiniin lisätyn lyijyn poistavan auton moottorista nakuttavan sivuäänen ja tekevän moottorista tehokkaamman. Vaikka lyijy tiedettiin haitalliseksi, se otettiin käyttöön Yhdysvalloissa seuraavana vuonna. Ajan myötä lyijybensiinia alettiin käyttää ympäri maailman. Autojen bensatankeista lyijy levisi pakokaasun mukana kaikialle ympäristöön. Ihmisille lyijysaaste aiheutti vakavia terveyshaittoja anemiasta aivovaurioihin. Lyijy heikensi lasten älykkyysosamäärää ja aiheutti aggressiivisuutta. Joidenkin tutkimusten mukaan rikollisuus lisääntyi, kun lyijybensiini oli käytössä. Lyijybensiini ehti vuosisadan aikana sairastuttaa ja tappaa satoja miljoonia ihmisiä. Tietoisuus lyijyn haitallisuudesta alkoi hiljalleen lisääntyä, ja ensimmäiset maat kielsivät lyijybensiinin 1980-luvulla. Suomessa lyijybensiinistä luovuttiin vuonna 1994. Algeria luopui viimeisenä maana maailmassa siitä vuonna 2021. Lyijy kummittelee yhä edelleen ilmassa ja maaperässä, vaikka onkin jo vähentynyt merkittävästi.
Toinen Midgleyn keksintö oli aiheuttaa maailmanlopun. 1920-luvun loppupuolella hän havaitsi, että CFC-yhdisteet (freonit) sopivat korvaamaan kylmälaitteiden hengenvaaralliset kaasut. Sittemmin freonien käyttö laajeni muihinkin kohteisiin. Niitä käytettiin mm. deodoranteissa, jäähdytysjärjestelmissä ja hyönteismyrkyissä. 1970-luvulla alkoi paljastua, että yhdisteet tuhosivat otsonikerrosta.
Jos freonien käyttöä olisi jatkettu rajoituksetta, elämä voisi olla jo nyt vuonna 2024 Suomessa ja Euroopassa mahdotonta. Tästä tulevaisuudenkuvasta kerrotaan Tiedetrippi -podcastissa ja eräässä Nasan tutkimuksessa. Tiedetripin mukaan UV-indeksi huitelisi Suomessa noin 25:ssä. Tällä hetkellä 11 on erittäin korkea ja vaatii huolellista suojautumista. Nasan tutkimuksessa nyt 2020-luvulla arktisella alueella olisi joka vuosi otsoniaukko. 2040-luvulla keskileveyksien kaupungeissa UV-indeksi olisi aurinkoisina kesäpäivinä 15. Etelänapamantereen otsoniaukko olisi pysyvä. Vuoteen 2065 tultaessa otsonikerroksesta olisi tuhoutunut 2/3 ja UV-säteilyn voima olisi 10 000 -kertainen. Lopulta voimistuva UV-säteily tekisi elämästä maan pinnalla mahdotonta.
Ensimmäiset havainnot otsonikadosta tekivät kaksi kemistiä Mario Molina ja Sherwood Rowland vuonna 1974. Heitä ei juuri kuunneltu kymmeneen vuoteen. Vasta kun otsoniaukko löydettiin Etelänapamantereen yläpuolelta 1985, alkoi tapahtua. Jo samana vuonna solmittiin Wienin yleissopimus, joka oli Montrealin pöytäkirjan perustana. Montrealin pöytäkirjassa vuonna 1987 yli 30 maata sopivat CFC-yhdisteiden käytön rajoittamisesta. Lopulta sopimukseen liittyivät kaikki maailman maat. Freonien käytön rajoittamisen jälkeen otsonikerros on alkanut elpyä, ja ennallaan sen on ennustettu olevan 2050-luvulla. Ihmiskunta saa kyllä aikaan, kun vain päättää toimia. Mikähän olisi se hälytysmerkki, joka saa ihmiset reagoimaan lajikatoon ja ilmastonmuutokseen?
Freoneilla ja lyijybensiinilla Thomas Midgleyn on sanottu vahingoittaneen ilmakehää enemmän kuin mikään yksittäinen elävä olento Maan historiassa. Lyijyn haitoista hänellä oli ainakin jokin käsitys, sillä hän sai itsekin lyijymyrkytyksen. Sen sijaan freonien vaikutuksesta ilmakehään Midgleyllä ei ollut aavistustakaan. Uransa aikana Midgley hankki toista sataa patenttia ja sai useita palkintoja. Lopulta Midgleyn oma keksintö koitui hänen kohtaloksi. Midgley sairastui polioon vuonna 1940 ja halvaantui. Hän rakensi laitteen, jonka avulla nosti itsensä sängystä. Vuonna 1944 hän sotkeutui laitteensa köysiin ja tukehtui.
Tärkeimmät lähteet
Kommentit
Lähetä kommentti