Kuusi myyttiä vammaisuudesta

Kirjoitin aiemmin tekstin kuulovammaan liittyvistä yleisistä harhakäsityksistä. Päätinkin nyt täydentää tekstiä lisäämällä omia kokemuksia, tuomalla näkövammaa mukaan ja lisäämällä myyttejä.

Huonokuuloisuus on vain vanhusten vaiva

Kuulon huonontuminen toki liittyy normaaliin ikääntymiseen, mutta huonokuuloisia on kaikenikäisiä. Tämä myytti toistuu esimerkiksi mediassa. Simpsoneita käsittelin aiheen tiimoilta.

Apuvälineet korjaavat kuulo- ja näkövamman

Kuulolaitteet ja sisäkorvaistutteet voivat auttaa todella paljon kuulemisessa, mutta täysin normaalia kuuloa ne eivät pysty antamaan. Hälyssä tuntuu minullakin olevan enemän kuulemisvaikeuksia kuin muilla. Silmälasit korjaavat taittovirheen, mutta eivät näkövammaa. Kerran jouduin lentokoneessä selittämään tämän asian jollekin, kun en nähnyt muutaman penkkirivin päässä olevan televisioruudun tekstitystä, vaikka minulla oli lasit.

Äänen korottaminen riittää

Jos huonokuuloinen ei kuule mitä sanot, puheääntä tietysti kannattaa korottaa, jos puhut liian hiljaa, mutta kuulemista voi helpottaa muillakin tavoilla. Huolehdi siitä, että huonokuuloinen näkee huuliosi ja puhut selkeästi sopivalla nopeudella. Äänen korottaminenkaan ei auta loputtomiin - jossakin vaiheessa ääni vääristyy ja huulitaluku vaikeutuu.

Esteettömyys ja saavutettavuus on vain (liikunta)vammaisille

Kun rakennusten ja julkisten tilojen esteettömyyttä mietitään, yleensä mieleen tulevat vain rampit ja muut liikuntavammaisille tarkoitetut ratkaisut. Esteettömyyttä ja saavutettavuutta tarvitsevat myös aistivammaiset. Kuulo- ja näkövamman voi huomioida vaikkapa paremmalla akustiikalla ja valaistuksella. Eikä estettömyydestä tai saavutettavuudesta hyödy vain vammaiset! Nettivideot on hyvä tekstittää kuulovammaisille, mutta tekstityksestä hyötyvät myös kuulevat, kun eivät voi pitää laitteen ääniä päällä.

Vammaisuus on ihmisen oma ongelma

Vammaisuus ajatellaan lääketieteessä ongelmana ihmisen terveydessä tai toimintakyvyssä. Vammaisuuden sosiaalinen malli näkee asian toisin: vamma on yhteiskunnan kyvyssä huomioida ihmisten erilaisuus, eikä ihmisissä itsessään. Kunnollinen akustiikka julkisissa tiloissa vähentää kuulovamman aiheuttamia ongelmia. Jos kaikki ihmiset osaisivat viittoa, kuurot voisivat osallistua yhteiskuntaan paljon nykyistä paremmin.

Vammaisuus on joko-tai

Monesti ajatellaan, että ihminen on joko terve tai täysin vammainen. Jos ihminen kuuro, hän ei kuule mitään. Jos hän on sokea, hän ei näe mitään. Jos ihminen on pyörätuolissa, hän ei voi liikkua omin jaloin. Todellisuudessa vammaisuus on skaala ja vammoja on monenasteisia ja -tyyppisiä. Kuuro voi kuulla, mutta niin vähän, ettei kuulosta ole juuri apua jokapäiväisessa elämässä. Toisaalta minä voin huonokuuloisena kuulla selkeää puheääntä sopivissa olosuhteissa jopa ilman kuulolaitteita. Näkövammojakin on monenlaisia. Putkinäköinen ei näe näkökentän sivuille, mutta suoraan eteen näöntarkkuus voi olla hyvä. Niinpä joku valkoista keppiä käyttävä voi nähdä lukea.