Takertumista ja psykologiaa
Huomaan, että muutamassa aiemmassa kirjoituksessani annoin hieman väärän kuvan buddhalaisuudesta koskien sitä, mitä buddhalainen saa uskoa tai tehdä. Kirjoitin takertumisesta ja kerroin että buddhalainenkin voi unelmoida. Nimittäin, totta kai buddhalainen saa unelmoida ja jopa takertua!
Onkin hyvin oleellista pitää mielessä, että buddhalaisuudessa takertuminen ei ole synti tai "väärin", josta pitäisi tuntea syyllisyyttä. Se vain johtaa ennen pitää kärsimykseen. Takertuminen on pyrkimystä pitää tiukasti kiinni jostakin tunteesta, ajatuksesta tai asiasta. Se johtaa kärsimykseen, koska kaikki on pysymätöntä: et voi pitää mitään ikuisesti. Niin ihmissuhteet kuin hyvät tunnetilat päättyvät. Myös torjuminen on takertumista - takertumista siihen ajatukseen, ettei kielteisiä tunteita pitäisi olla. Buddha kuitenkin opetti että kaikki tunteet ovat pysymättömiä ja ohimeneviä. Elämään kuluu tuntea hyviä ja kielteisiäkin tunteita, mutta ne kaikki menevät aikanaan ohi. Takertumaton hyväksyy tunteet sellaisina kuin ne ovat ja antaa niiden tulla ja mennä itsestään. Takertumisen sijaan pyrkimys on olla tietoinen tunteistaan - ja kun takertumistakin esiintyy, niin olla tietoinen siitäkin. Koska takertuminen on aivan inhimillistä, ei kukaan odotakaan, että se lakkaisi yhtäkkiä.
Buddhan mukaan"minuus" ei ole mikään kiinteä erillinen olento, kuten sielu. Buddhalaisuuden mukaan minuus on vain sarja tunteita, mielentiloja ja ajatuksia. Siis prosessi. Niitä tulee ja menee eikä mistään voi sanoa, että se olisi "minuus" tai "minun". Et voi aina päättää mitä tunnet, etkä siis ole huono ihminen, jos tunnet vihaa tai takerrut. Takertumisia kannattaa pyrkiä vähentämään ja lopulta luopumaan niistä, mutta buddhalaisetkin saavat olla ihmisiä. Ei ihminen muutu yhdessä yössä ja siksi itsensä ja tunteensa pitää hyväksyä sellaisena kuin on!
Onkin hyvin oleellista pitää mielessä, että buddhalaisuudessa takertuminen ei ole synti tai "väärin", josta pitäisi tuntea syyllisyyttä. Se vain johtaa ennen pitää kärsimykseen. Takertuminen on pyrkimystä pitää tiukasti kiinni jostakin tunteesta, ajatuksesta tai asiasta. Se johtaa kärsimykseen, koska kaikki on pysymätöntä: et voi pitää mitään ikuisesti. Niin ihmissuhteet kuin hyvät tunnetilat päättyvät. Myös torjuminen on takertumista - takertumista siihen ajatukseen, ettei kielteisiä tunteita pitäisi olla. Buddha kuitenkin opetti että kaikki tunteet ovat pysymättömiä ja ohimeneviä. Elämään kuluu tuntea hyviä ja kielteisiäkin tunteita, mutta ne kaikki menevät aikanaan ohi. Takertumaton hyväksyy tunteet sellaisina kuin ne ovat ja antaa niiden tulla ja mennä itsestään. Takertumisen sijaan pyrkimys on olla tietoinen tunteistaan - ja kun takertumistakin esiintyy, niin olla tietoinen siitäkin. Koska takertuminen on aivan inhimillistä, ei kukaan odotakaan, että se lakkaisi yhtäkkiä.
Buddhan mukaan"minuus" ei ole mikään kiinteä erillinen olento, kuten sielu. Buddhalaisuuden mukaan minuus on vain sarja tunteita, mielentiloja ja ajatuksia. Siis prosessi. Niitä tulee ja menee eikä mistään voi sanoa, että se olisi "minuus" tai "minun". Et voi aina päättää mitä tunnet, etkä siis ole huono ihminen, jos tunnet vihaa tai takerrut. Takertumisia kannattaa pyrkiä vähentämään ja lopulta luopumaan niistä, mutta buddhalaisetkin saavat olla ihmisiä. Ei ihminen muutu yhdessä yössä ja siksi itsensä ja tunteensa pitää hyväksyä sellaisena kuin on!
Kommentit
Lähetä kommentti