Minun ensimmäinen suosikkikirja

Olin kiinnostunut historiasta jo ala-asteella. Minun suosikkikirja oli koko ala-asteen ajan Värikäs maailmanhistoria. Se on yli 800-sivuinen tiiliskivi, jonka minä luin kannesta kanteen monta kertaa. Lainasin sitä kirjastosta niin usein, että se oli melkein kuin minun oma kirja. Erityisesti kirjan visuaalinen ilme miellytti silmää ja inspiroi. Rakensin oman kuvitteellisen maailman ja sille historian. Tuloksena syntyi kirja, jolla oli sama nimi, rakenne ja asettelu. Kirjassa on myös paljon alkuperäisestä inspiroitua piirroksia. Harrastinhan silloin vielä lukemisen lisäksi piirtämistä. 

Peruskoulun jälkeen kiinnostuin muista aiheista, ja kirja sai jäädä kirjaston hyllylle. Aikuisiällä palasin historian pariin, mutta tuota kirjaa en enää lainaillut. Muutama vuosi sitten se tuli verkkokaupassa vastaan ja minähän päätin ostaa sen. Kirja saapui ja tutustuin siihen lähes 20 vuoden tauon jälkeen ison kahvikupin seurassa.

Millainen oli kohtaaminen vanhan tuttavan kanssa? Kirjaa voisi lukea jo pelkkien kuvien takia. Kyllä hyvin kuvitettu (ja kirjoitettu) tietokirjakin voi olla taidetta. Teos on ahdettu täyteen tietoa aikajanoineen, tietolaatikoineen, karttoineen ja kuvineen. Erityisen kiinnostava on lähes koko kirjan läpi jatkuva maailmanhistorian aikajana "alkaen vuodesta 40 000 eKr. aina nykypäiviin saakka” (vuoteen 1995). Sellaistakin knoppitietoa löytyy, että maailman vanhin säilynyt painettu kirja on kiinalainen Timanttisutra vuodelta 868. Välillä teksti on hieman epätarkkaa, joskin yhdessä kohdassa epäilen, että jotakin on jäänyt pois ihan vain vahingossa. Siinä kerrotaan, että eräs historiantutkija kirjoitti kuninkaasta, “joka kuoli”. Vähiin jäi saavutukset, jos kuoleminen on ainoa maininnan arvoinen teko.

Kirja ei ole minulle vain historiankirja, vaan kiinteä osa minun lukemisen ja kirjoittamisen historiaa.