Kuulovammaisten apuvälineet Black Mirrorin tapaan

Black Mirror on englantilainen scifi-sarja, jonka aiheena on teknologian kehittyminen tulevaisuudessa. Osa sarjan teknologiasta on jo arkipäivää tai voisi olla pian, mutta osa on toistaiseksi fantasiaa. Sarja on käsitellyt mm. sosiaalista mediaa, tekoälyä, virtuaalitodellisuutta, robotteja, tietoisuuden siirtämistä ja kloonaamista ja implantteja. Implantit ovat sarjassa yleensä jonkinlaisia aivoimplantteja. Jaksossa Entire History of You ihmiset käyttivät muisti-implantteja, jotka tallensivat kaiken nähdyn, jolloin ihmisen koko elämä tallentui implantille. Kun muistot olivat tallennettu, niitä saattoi katsoa suoraan omilta silmiltä tai erilliseltä laitteelta jälkeenpäin. Implantti oli sijoitettuna korvan taakse, kuten sisäkorvaistute. Tästä tuleekin mielleyhtymä sisäkorvaistutteisiin ja kuulolaitteisiin.

Kuulolaitteiden tai sisäkorvaistutteiden käyttäjä voi pitää laitteita suurimman osan valveillaoloajastaan, joten jos ne tallentaisivat kaiken kuullun ja lähettäisivät nauhoitukset jonnekin pilvipalveluun, talteen voisi jäädä lähes koko elämä laitteiden hankinnasta lähtien. Mitähän hyötyä tästä ominaisuudesta voisi olla? Jos tallessa olisi koko elämä, moniin tärkeisiin muistoihin voisi aina jälkeenpäin palata. Niihin, joihin siis liittyy ääntä. Olisiko mahdollisuus palata menneisiin tapahtumiin hyväksi ihmisen psyykelle? On asioita, joista olisi hyvä päästää irti. Toisaalta ihmisen koko identiteetti perustuu elämänkokemuksiin. Mitähän sille tekisi mahdollisuus palata muistoihin ilman suodatusta - ihmisen muisti kun on todellisuudessa hyvin epäluotettava. Jotkut ihmiset muistavat kaikki elämänsä päivät lapsuudesta asti, eivätkä välttämättä pidä kykyä lahjana.

Olisi tallennuksella käytännön hyötyjäkin. Tallennus toimisi automaattisena muistivihkona. Esimerkiksi luentojen tai kokousten sisältöön voisi aina myöhemmin palata. Jos jotakin ei kuullut, jälkeenpäin voisi kuunnella uudelleen vaikka kovemmalla äänenvoimakkuudella. Rikos- tai riitatilanteista voisi tarkistaa mitä oikeastaan tapahtui, tai tuli sanottua. Kuten sanottua, muisti on epäluotettava ja nykyisin oikeudenkäynneissä luotetaan todistajanlausuntoihin pitkienkin aikojen kuluttua rikoksesta. Nauhoituksesta voisi olla apua muistisairauksista tai oppimisvaikeuksista kärsiville. Monet mielenterveysongelmat vääristävät muistikuvia kielteiseen suuntaan, jolloin voisi olla hyväksi tarkistaa, mitä oikeasti tapahtui.

En tiedä olisiko tallennus kuulolaitteella tai sisäkorvaistutteella mahdollista edes teoriassa, mutta käytännössä se ei taitaisi toimia. Ainakaan jos tallennus jatkuisi koko ajan kuten Black Mirrorissa. Äänitallenteet veisivät tallennustilaa jostakin, tallennus kuluttaisi turhaan laitteen akkua tai paristoja ja ennen kaikkea vaarantaisi ihmisten yksityisyyden. Kuka luottaisi kuulovammaisille mitään salassapidettävää tietoa... Toisaalta kännyköillähän voi jo nyt tallentaa paljon asioita.

Yhdessä jaksossa implantin avulla blokattiin ihmisiä. Blokatun ihmisen ääni katosi ja hänen paikallaan näki vain hahmon. Oikeasti istutteet ja kuulolaitteen eivät suorastaan blokkaa ketään, mutta ainakin kuulolaitteilla voi vaimentaa ja korostaa tiettyjä äänenkorkeuksia, jotta esimerkiksi puhe kuuluisi paremmin melun yli. Eräässä toisessa jaksossa ylisuojeleva vanhempi asennutti lapselleen implantin, joka lähetti kaiken lapsen näkemän vanhemman tablettiin. Ainakin kuulolaitteen voi yhdistää Bluetoothin kautta muihin laitteisiin, kuten tablettiin, mutta yhteyden yli ei sentään voi siirtää ääntä kuulolaitteesta toiseen laitteeseen. Bluetoothin avulla laitteita voi käyttää langattomina kuulokkeina vaikka musiikkia kuunnellessa. Oikeassa elämässä kuulolaitteet ja sisäkorvaistutteet eivät tallenna, seuraa tai kuuntele. Kännyköistä en olisi niin varma.