Sokea usko ja tieto
Kalama-suttassa on Buddhan tunnetut sanat, joissa hän kannustaa kriittisyyteen ja kieltää sokean uskon: "Kalamat, on oikein epäillä; te olette tulleet epävarmoiksi, siitä mikä on totta; älkää uskoko mitään, mikä perustuu pelkkiin kuulopuheisiin, tai traditiohon; älkää uskoko pelkkiin pyhiin teksteihin; älkää luottako muiden ihmisten päättelyyn, järkeilyyn tai näennäisiin kykyihin; älkää uskoko muihin ajatellen "hän on opettajamme"; Kalamat, vasta kun itse tiedätte että nämä asiat ovat pahoja ja johtaa kärsimykseen, hylätkää ne" (oma käännös)
Buddha ei varsinaisesti sanonut että tämä koskisi myös hänen opetustaan, mutta nähdäkseni kriittisyys myös buddhalaisuutta kohtaan on Kalama-suttan hengen mukaista. Sokea usko onkin selvästi kielteinen asia. Siitä kertovat omaa kieltää terrorismi, itsemurhalahkot tai noitavainot. Vaikka Buddha puhui tästä jo 2500 vuotta sitten, edelleen ihmiset seuraavat sokeasti pyhinä pitämiään kirjoja. Kuitenkin juuri järjen käyttö ja kriittisyys näyttäisi tekevän maailmasta paremman paikan. Tieto on tuonut mukanaan parannuskeinoja moniin sairauksiin. Tieto erilaisista ihmisistä on tuonut tasa-arvoa; vammaiset eivät ole jumalan kiroamia ja harvinaisemmat seksuaaliset suuntaukset on ymmärretty luonnollisiksi ilmiöiksi. Koulutus on saanut ihmiset tietoisiksi oikeuksistaan ja taikauskomusten perusteettomuudesta. Kaikenkaikkiaan juuri tieto ja ymmärrys tuovat hyvinvointia, ei sokea usko.
Sitten on ihmisiä, jotka julistavat, että terveet ihmiset uskovat "vain itseensä" ja luovat itse oman maailmankatsomuksensa, eivätkä siis seuraa uskontoja. He eivät muka usko muita ja vaan "ajattelevat itse". Jos joku sanoo jotakin järkevää, eikö ole tyhmyyttä olla kuuntelematta? Loppujen lopuksi jokainen on omaksunut ajatuksia joltakin toiselta; vanhemmiltaan, ystäviltään ja muilta ihmisiltä. Kukaan ei elä tyhjiössä. Buddhalaisuus sisältää paljon osuvia näkemyksiä, siitä millainen maailma on. Buddha myös opetti hyvin psykologiaa. Olen buddhalainen, koska Buddhan opetukset ovat olleet järkeviä ja antaneet minulle paljon. Jos joku sanoo jotakin järkevää, otan varmasti siitä onkeeni riippumatta siitä, onko kyse buddhalaisesta vai ei. Jos löydän hyviä opetuksia siitä, miten esim. käsitellä tunteita, onko sillä väliä onko sen sanonut buddhalainen munkki, psykologi, vanhempi, ystävä vai ehkä Raamattu? Se ei ole sokeaa uskoa, vaan järkeä, kun ottaa onkeensa muiden viisauksista. Lopulta tiedämme ohjeen järkevyyden omasta kokemuksesta, vasta kun itse kokeilemme. Jos aloitat meditaation, voit vain luottaa että siitä on hyötyä. Voit vain luottaa muiden sanomaan.
Samoin kun puhutaan historiasta, evoluutiosta, avaruudesta tai atomeista, uskomme täysin mitä muut sanovat. Minä ainakaan en ole nähnyt ristiretkiä tapahtuvan tai yhtään atomia. Kukaan ei siis voi sanoa uskovansa vain siihen, mitä on itse nähnyt ja kokenut. Uskominen sokeasti vaikkapa jälleensyntymän olemassaoloon eroaa uskosta evoluutioteoriaan, sillä millä perusteella uskotaan. Voimme itse nähdä perusteet kummallekin ja päätellä omaa järkeä käyttäen kumpi on uskottavampaa - vai onko kumpikin yhtä uskottavaa tai epäuskottavaa.
Buddhalaisuus on kuitenkin uskonto, joten miten sen näkövinkkelistä pitäisi suhtautua yliluonnolliseen, kuten jälleensyntymään? Mikään ei varsinaisesti osoita, että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Buddhan keskitie tarkoittaa tässä yhteydessä avoimuutta. Vaikka buddhalaisen ei tarvitse uskoa jälleensyntymään tai muuhun yliluonnolliseen, olisi hyvä pysyä avoimena. Olisi hyvä muistaa, että kukaan ei todellakaan tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Skeptikko voi olla väärässä. Jälleensyntymään uskovan vastaavasti olisi hyvä muistaa, että voi itsekin olla väärässä. Kaikki annetut väitteet pitää arvioida itse oman aiemman tiedon, kokemuksen ja järjen perusteella. Väitteet on voitava perustella. Avoimuus koskee tietysti myös kaikkia Buddhan opetuksia. Hylkää se, mikä ei ole järkevää ja omaksu se, missä on järkeä. Mutta hyväksy myös sen mahdollisuus, että oletkin väärässä.
Buddha ei varsinaisesti sanonut että tämä koskisi myös hänen opetustaan, mutta nähdäkseni kriittisyys myös buddhalaisuutta kohtaan on Kalama-suttan hengen mukaista. Sokea usko onkin selvästi kielteinen asia. Siitä kertovat omaa kieltää terrorismi, itsemurhalahkot tai noitavainot. Vaikka Buddha puhui tästä jo 2500 vuotta sitten, edelleen ihmiset seuraavat sokeasti pyhinä pitämiään kirjoja. Kuitenkin juuri järjen käyttö ja kriittisyys näyttäisi tekevän maailmasta paremman paikan. Tieto on tuonut mukanaan parannuskeinoja moniin sairauksiin. Tieto erilaisista ihmisistä on tuonut tasa-arvoa; vammaiset eivät ole jumalan kiroamia ja harvinaisemmat seksuaaliset suuntaukset on ymmärretty luonnollisiksi ilmiöiksi. Koulutus on saanut ihmiset tietoisiksi oikeuksistaan ja taikauskomusten perusteettomuudesta. Kaikenkaikkiaan juuri tieto ja ymmärrys tuovat hyvinvointia, ei sokea usko.
Sitten on ihmisiä, jotka julistavat, että terveet ihmiset uskovat "vain itseensä" ja luovat itse oman maailmankatsomuksensa, eivätkä siis seuraa uskontoja. He eivät muka usko muita ja vaan "ajattelevat itse". Jos joku sanoo jotakin järkevää, eikö ole tyhmyyttä olla kuuntelematta? Loppujen lopuksi jokainen on omaksunut ajatuksia joltakin toiselta; vanhemmiltaan, ystäviltään ja muilta ihmisiltä. Kukaan ei elä tyhjiössä. Buddhalaisuus sisältää paljon osuvia näkemyksiä, siitä millainen maailma on. Buddha myös opetti hyvin psykologiaa. Olen buddhalainen, koska Buddhan opetukset ovat olleet järkeviä ja antaneet minulle paljon. Jos joku sanoo jotakin järkevää, otan varmasti siitä onkeeni riippumatta siitä, onko kyse buddhalaisesta vai ei. Jos löydän hyviä opetuksia siitä, miten esim. käsitellä tunteita, onko sillä väliä onko sen sanonut buddhalainen munkki, psykologi, vanhempi, ystävä vai ehkä Raamattu? Se ei ole sokeaa uskoa, vaan järkeä, kun ottaa onkeensa muiden viisauksista. Lopulta tiedämme ohjeen järkevyyden omasta kokemuksesta, vasta kun itse kokeilemme. Jos aloitat meditaation, voit vain luottaa että siitä on hyötyä. Voit vain luottaa muiden sanomaan.
Samoin kun puhutaan historiasta, evoluutiosta, avaruudesta tai atomeista, uskomme täysin mitä muut sanovat. Minä ainakaan en ole nähnyt ristiretkiä tapahtuvan tai yhtään atomia. Kukaan ei siis voi sanoa uskovansa vain siihen, mitä on itse nähnyt ja kokenut. Uskominen sokeasti vaikkapa jälleensyntymän olemassaoloon eroaa uskosta evoluutioteoriaan, sillä millä perusteella uskotaan. Voimme itse nähdä perusteet kummallekin ja päätellä omaa järkeä käyttäen kumpi on uskottavampaa - vai onko kumpikin yhtä uskottavaa tai epäuskottavaa.
Buddhalaisuus on kuitenkin uskonto, joten miten sen näkövinkkelistä pitäisi suhtautua yliluonnolliseen, kuten jälleensyntymään? Mikään ei varsinaisesti osoita, että kuoleman jälkeen ei ole elämää. Buddhan keskitie tarkoittaa tässä yhteydessä avoimuutta. Vaikka buddhalaisen ei tarvitse uskoa jälleensyntymään tai muuhun yliluonnolliseen, olisi hyvä pysyä avoimena. Olisi hyvä muistaa, että kukaan ei todellakaan tiedä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Skeptikko voi olla väärässä. Jälleensyntymään uskovan vastaavasti olisi hyvä muistaa, että voi itsekin olla väärässä. Kaikki annetut väitteet pitää arvioida itse oman aiemman tiedon, kokemuksen ja järjen perusteella. Väitteet on voitava perustella. Avoimuus koskee tietysti myös kaikkia Buddhan opetuksia. Hylkää se, mikä ei ole järkevää ja omaksu se, missä on järkeä. Mutta hyväksy myös sen mahdollisuus, että oletkin väärässä.
Kommentit
Lähetä kommentti