15.2.1899: Helmikuun manifesti ja suuri adressi
 |
| Suomelle autonomian myöntäneen Keisari Aleksanteri I:n patsas kukitettiin 13.3.1899. (Wikipedia) |
Suomi oli ollut autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa vuodesta 1809 lähtien. Suomen erityisasema oli niin laaja, että venäläiset tunsivat Suomessa käydessään päätyneensä ulkomaille. Helmikuussa 1899 kaikki näytti muuttuvan. Venäjän keisari Nikolai II antoi manifestin, jossa ilmoitti että koko Venäjää koskevien lakien säätämisessä noudatetaan Venäjän lainsäädäntöjärjestystä ja Suomen valtiopäivillä olisi niihin vain lausunnonanto-oikeus. Suomalaiset pitivät manifestia perustuslain rikkomisena ja pelkäsivät autonomian menettämistä.
Manifestista tyrmistyneet suomalaiset päättivät koota ns. suuren adressin, jossa ilmaistiin keisarille suomalaisten huoli autonomian puolesta. Vapaaehtoiset keräsivät adressiin parissa viikossa puoli miljoonaa nimeä ympäri maata. Sen ajan kulkuyhteydet ja väkiluvun (alle 3 miljoonaa) huomioon ottaen se oli huikea saavutus.
Adressia keisarille Pietariin lähti viemään ns. suuri lähetystö, johon kuului 500 miestä, yksi jokaisesta Suomen kunnasta. Lähetystö lähti matkaan Helsingistä maaliskuussa ja kenraalikuvernööri Bobrikov sai vasta siinä vaiheessa varmuuden adressin olemassaolosta. Keisari Nikolai itse ei arvostanut suomalaisten hyvin sujunutta työtä. Hän kieltäytyi ottamasta lähetystöä vastaan ja ilmoitti ettei ole vihainen. Adressi olisi hänen mukaansa pitänyt lähettää kuvernööreille, jotka olisivat lähettäneet sen kenraalikuvernöörille. Ja hän olisi ehkä lähettänyt sen keisarille, mikäli olisi pitänyt sitä sen arvoisena.
Vahva luottamus keisariin suomalaisilla on ollut, jos uskoivat todella adressin vaikuttavan häneen. Todellinen merkitys adressilla lieneekin ollut mielenilmaisuna ja kansan herättäjänä.
Adressissa olevia nimiä voi selata täällä. Elävässä arkistossa on video keisari Nikolai II:n vierailusta Helsingissä vuonna 1915.
Kommentit
Lähetä kommentti