Buddhan elämä

Buddha voi tarkoittaa kahta eri asiaa. Toisaalta se on arvonimi, joka tarkoittaa valaistunutta. Buddhalaisuuden mukaan kenestä tahansa voi tulla buddha, mutta useimmin sanalla tarkoitetaan buddhalaisuuden perustajaa, Siddharta Gautamaa. Hän eli Intiassa ja Nepalissa 500-luvulla eaa. Kaikki tiedot hänestä perustuvat buddhalaisiin teksteihin, joten hänen elämä on täynnä myyttejä ja monista hänen elämäntapahtumista on keskenään ristiriitaisia versioita. Mutta silti historiantutkijat uskovat buddhalaisissa teksteissä mainitun Buddhan takana olevan todellinen henkilö.

Siddharta Gautama syntyi Lumbinissa Shakyan kuningaskunnassa nykyisessä Nepalissa ruhtinasperheeseen. Siddhartan syntymäajasta ei ole varmuutta, mutta yleensä se ajoitetaan 560-luvulle eaa. Hänen isä oli Suddhodana ja äiti Maya. Maya kuoli pian synnytyksen jälkeen. Pojasta ennustettiin tulevan joko suuri kuningas tai hengellinen opettaja. Isä mieltyi ensinnä mainittuun vaihtoehtoon, joten hän päätti varmistaa sen. Tarina kertoo, että isä esti poikaa näkemästä ja kuulemasta mitään kärsimykseen tai kuolemaan liittyvää. Sen sijaan Siddharta sai elää yltäkylläisyydessä palatsissa. Hän solmi avioliiton Yasodharan kanssa ja sai lapsen, Rahulan. Kaikki näytti siis menevän hyvin.

Käännekohta Siddhartan elämässä koitti, kun hän oli 29-vuotias. Hän teki yhden tai useamman matkan palatsin ulkopuolelle ja näki siellä sairaan ihmisen, vanhuksen ja kuolleen. Ylisuojellulle prinssille kokemus oli traumaattinen. Hän ymmärsi vasta nyt, että kuolema ja kärsimys on osa kaikkien elämää. Eksistentiaalikriisi sai elämän palatsissa tuntumaan täysin tyhjältä. Lopuksi Siddharta kohtasi vaeltavan munkin, jonka syvä mielenrauha teki häneen vaikutuksen. Siddharta päätti löytää ratkaisun maailman kärsimykseen ja seurasi munkin esimerkkiä. Hän jätti elämän palatsissa. Siddharta lähti palatsista salaa yöllä, koska tiesi ettei hänen perhe hyväksyisi uravalintaa.

Seuraavat kuusi vuotta Siddharta vietti kiertävänä askeetikkona. Aluksi hän seurasi useita hengellisiä opettajia, mutta heidän opetukset eivät tyydyttäneet Siddhartan tiedonjanoa. Siddharta jätti opettajat yksi toisensa jälkeen ja lopulta jatkoi yksin. Hän siirtyi rajuun itsekidutukseen. Siddharta eli pitkiä aikoja ilman ruokaa ja lepoa. Siddharta sai tässä vaiheessa joukon seuraajia. Itsekidutus ei tuonut valaistusta, joten Siddharta luopui siitäkin. Siddharta alkoi syödä riittävästi ruokaa ja ymmärsi keskitien merkityksen. Mielenrauhaa ei tuonut materialismi ja ylellisyys palatsissa, eikä toisaalta kieltäytyminen perustarpeista. Siddhartan seuraajat kuitenkin luulivat hänen luovuttaneen ja hylkäsivät hänet.

Tässä vaiheessa Siddharta oli 35-vuotias. Hän oli täysin yksin. Hänen mieleen nousi muisto lapsuudesta. Hän oli istunut puun alla seuraten isänsä työskentelyä, kun vajosi syvään meditatiiviseen tilaan. Niinpä Siddharta istuutui Bodhgayassa sijainneen Bodhi-puun alle ja vannoi meditoivansa siinä niin kauan, että saisi vastauksia. Mytologia kuvaa valaistumista värikkäästi. Paha henki Mara yritti estää valaistumisen lähettämällä Siddhartan luo kauniit tyttärensä viettelemään hänet. Kun he eivät onnistuneet, Mara lähetti hirviöarmeijansa Siddhartan kimppuun. Siddharta jatkoi meditointia hirviöistä piittaamatta. Monta päivää meditoituaan Siddharta valaistui, hänestä tuli Buddha. Valaistuessaan Buddhan kerrotaan nähneen aiemmat elämänsä, karman lain toiminnan ja oivaltaneen neljä jaloa totuutta. Hetken havaintojaan pohdittuaan Buddha päätti ryhtyä opettamaan muille, mitä oli löytänyt. Buddha käveli Sarmathiin ja tapasi siellä hänet hylänneet askeetikkotoverinsa. Heille Buddha piti ensimmäisen opetuspuheensa aiheesta neljä jaloa totuutta.

Näin alkoi Buddhan ura kiertävänä hengellisenä opettajana. Hänen elämästään ja opetuksistaan kerrotaan useita anekdootteja. Kisagotamin tarina antaa yhden esimerkin Buddhan tavoista opettaa. Tarinan mukaan Buddhan luo tuli Kisagotami -niminen nainen. Hänen poika oli kuollut ja surun murtama nainen pyysi Buddhaa herättämään poika henkiin. Buddha lupasi tehdä sen, kunhan saisi sinapinsiemenen talosta, jossa kukaan ei ole kuollut. Kisagotami lähti etsimään siementä. Hän kiersi talosta taloon, mutta jokaisessa oli kohdattu menetyksiä. Pikku hiljaa Kisagotami ymmärsi, ettei tuota siementä löytyisi, sillä kuolema on osa kaikkien elämää. Hänen oli päästettävä irti.

Buddha kiersi ympäri Intiaa 40 vuotta kuolemaansa asti. Buddha kuoli 80-vuotiaana. Hänen viimeisiksi sanoikseen kirjattiin “Kaikki on pysymätöntä. Ponnistelkaa tarkkaavaisina!”.