Avaimia tunnelukkoihin

Tämä teksti perustuu aiemmin julkaisemaani ja poistamaani tekstiin tunnelukoista. Tunnelukot ovat erilaisia virheellisiä ajatustapoja, joiden herättämät tunteet saavat meidät käyttäytymään vahingollisella tavalla. Tunnelukot esimerkiksi estävät ihmistä tarttumasta haasteisiin epäonnistumisen pelossa, saavat suuttumaan kritiikistä tai välttelemään mielipiteen ilmaisua kritiikin pelossa. Tunnelukkoihin olen tutustunut Mielenterveystalon omahoito-ohjelmassa ja Kimmo Takasen kirjassa Tunne lukkosi

Kirjassa ja nettisivulla on vähän erilaiset harjoitukset tunnelukkojen käsittelyyn, mutta molemissa lukkoihin liittyvät erilaiset moodit tai minätilat. Minä pidin Takasen tavasta kuvata moodit sisäisenä lapsena, haitallisena vanhempana ja toimivana aikuisena. Ajatus on, että meidän kaikkien mielestä löytyvät nuo kolme hahmoa. Sisäinen lapsi on jäänyt vaille tarvitsemiaan asioita ja siksi käyttäytyy tunnelukon mukaisesti. Huono vanhempi ruokkii tunnelukkoa, ja vastuullinen aikuinen lievittää sitä. Mielikuva huonosta vanhemmasta perustuu ajatukseen, että tunnelukot syntyvät lähinnä lapsuudessa, ja niitä aiheuttavat vanhemmat. Kun en välttämättä voi syyttää vanhempiani, tai ketään yksittäistä ihmistä, kaikista minun ongelmista, voisin asettaa huonon vanhemman tilalle myös jonkin epämääräisen pahantahtoisen olennon, joka puhuu lapselle tunnelukkoa ruokkivia asioita. Olento siis symboloi tunnelukkoa.

Tunnelukkoja voi työstää mielikuvaharjoituksin tai itsepuheella. Esimerkkitilanne voisi olla työhaastattelu. Haastattelu laukaisee epäonnistumisen pelon, jolloin sisäinen lapsesi ei haluaisikaan mennä haastatteluun.  Huono vanhempi on se sisäinen ääni, joka sanoo: “Sinä epäonnistut kuitenkin! Miksi menet munaamaan itsesi, älä edes yritä!”. Tuossa tilanteessa voit toimivana aikuisena sanoa sisäiselle lapselle: “Mistä tiedät epäonnistuvasi, jos et edes yritä?”. Tunnelukkojen käsittelyssä on kyse myös negatiivisten tunteiden sietämisestä. Ne kuuluvat elämään, ja niillä on usein jokin viesti. Itse olen oppinut sietämään jännitystä sillä oivalluksella, että jännitys kertoo käsillä olevan asian olevan tärkeä. Se auttaa pitämään paremmin fokuksen. Olin kerran työhaastattelussa, jossa olin vähän liian itsevarma siitä, että saisin paikan. Niinpä en valmistautunut ja keskittynyt haastatteluun tarpeeksi. Jäi työpaikka saamatta.

Kirjassa ja nettisivulla on paljon erilaisia harjoituksia lukkojen availuun. Kaikkien tunnelukkojen korjaamiseen ei vain taida yksi ihmisikä riittää. Niitä on meillä kaikilla, eikä niitä kaikkia voi kokonaan poistaa. Lopultahan me kaikki ihmiset olemme epätäydellisiä. Tunnelukkoihin tutustuminen lisää ymmärrystä niin itseä kuin toisia ihmisiä kohtaan. Toisen ihmisen oudon käytöksen takana voi olla jokin tunnelukko. Esimerkiksi tunnelukon ylikompensointi voi saada käyttäytymään aika ristiriitaisesti. Joiltakin ihmisiltä tuntuu löytyvä mielipide ja kommentti lähes joka asiaan. Käytöksen voi tulkita vahvaksi itsetunnoksi,, mutta toisaalta loputtoman huomionkerjuun ja pätemisen takana voikin olla riekaleina oleva itsetunto. Varsinkin, jos näin toimiva ihminen ei siedä erimielisyyttä tai korjatuksi tulemista. Turhaan pätemiseen olen sortunut toki itsekin, eli en itsekään kaikessa suhteessa ole ollut paljon parempi. En tietysti voi toisia ihmisiä muuttaa, mutta itseäni voin kehittää. Se vain on elämänmittainen tie.