Bloggaan, siis olen

Poistin blogiesittelyn, kun se ei tuntunut toimivan. Pitää palata siihen, jos jotakin järkevää syntyy. Esittelytekstissä pohdin tämän blogin historiaa ja syitä blogin pitämiselle. Niitä voisin kuitenkin pohtia tässä blogitekstissä. En olekaan juuri blogannut bloggaamisesta. Viime kesänä kirjoitin listan blogiteksteistä, joissa yhdistin blogin tärkeimpiä teemoja, mutta siihen se on jäänyt.

Nyt korjataan puute. Aloitin bloggaamisen vuonna 2009 - jo 17 vuotta sitten. Ensimmäinen blogini oli buddhalainen Dharmapiste. Halusin jakaa omia ajatuksiani buddhalaisuudesta, mutta sitten totesin, että olen kiinnostunut muistakin aiheista. Niinpä aloitin tämän blogin Mun surinat nimellä. Aiheskaala laajeni esimerkiksi vammaisuuteen ja historiaan. Lopetin myöhemmin Dharmapisteen ja siirsin sen tekstejä Mun surinaan. Minun oma ääni oli alussa mukana, mutta sitten se katosi lähes kokonaan. Viime vuosina olen taas lisännyt omia kokemuksia. Siinä sivussa uutena teemana on noussut mielenterveys. Blogi on näin muuttunut paljon ja vanhat tekstit eivät anna täyttä kuvaa blogin nykytilasta. Toisinaan olen poistanutkin vanhoja tekstejä, joista osan olen muokannut ja palauttanut.

Myös sivublogeja on tullut aloitettua historiasta, buddhalaisuudesta ja vammaisuudesta, mutta ennen pitkään olen aika palannut tämän blogin pariin. Sivublogienkin tekstejä olen sitten siirtänyt tänne. Tässä vaiheessa tuskin aloitankaan enää uusia blogeja, sillä olen alkanut nähdä tämän blogin elämänmittaisena projektina ja kokonaisuutena tekstien välisine linkityksineen. Olen pitänyt tätä blogia jo kolmasosan minun elämästäni, joten tähän projektiin alkaa jo kiintyä.

Miksi oikeastaan kirjoitan? Ajatukset monesti selkiytyvät, kun päätyvät tekstiksi. Kirjoittaminen myös motivoi hakemaan lisää tietoa eri aiheista. Blogin kirjoittamisen motiivina on toki edelleen tietoisuuden lisääminen, varsinkin kun kirjoitan vammaisuudesta ja mielenterveydestä. Tietoisuutta lisään myös aiempaa enemmän omalla persoonalla, kun ennen olen usein tyytynyt kirjoittamaan lähinnä faktapohjaisia artikkeleita. Oman persoonan lisäämiseen on innostanut viime aikoina erityisesti kokemustoimintani Kuuloliitossa. Blogi ja kokemustoiminta on myös osa minun mielenterveysmatkaani, sillä ne ovat auttanut vahvistamaan itsetuntoa ja näkemään sen, että minunkin kokemukset ja ajatukset ovat tärkeitä. Ne on kuitenkin juuri niitä asioita, joita ei lue missään tietokirjoissa ja tekee tästä blogista ainutlaatuisen.

Blogi toimii myös portfoliona omista kirjoituksistani. Laitoin linkin blogiin myös LinkedIniin. Toisaalta voisi ajatella, että omasta vammaisuudesta ja mielenterveydestä kirjoittaminen ei paranna työllistymismahdollisuuksia, mutta minun elämä on nyt mitä se on. Minä olen saanut nämä kortit elämässä, joten ehkä on parasta vain käyttää ne tehokkaasti. Onhan nämä haasteet tuoneet myös uusia näkökulmia asioihin. Kirjoittaminen ja kokemustarinani ovat vahvuuksiani. Olen myös saanut palautetta, että olen hyvä kirjoittamaan, joten ainakin näytän sen blogissani.

Kenelle minä kirjoitan? Kun lähdin viime syksynä pohtimaan tämän blogin tulevaisuutta uudelleen, suunnittelin vaikuttavani tällä blogilla vammais- ja mielenterveysasioihin. Vaikuttamistyötä tässä blogissa päädyin arvioimaan uudelleen, kun liika yrittäminen vei kirjoittamisen ilon. Nyt siis kirjoitan lähinnä itselleni kirjoittamisen ilosta. Aina ei tarvitse miettiä kenelle viestii ja miten viesti menisi parhaiten perille. Ei lukijat tietysti täysin yhdentekeviä ole, enhän muuten mainostaisi tätä missään. Jaan edelleen kokemuksia ja tietoa, joten olisihan se hienoa, jos onnistun johonkin lukijaan vaikuttamaan!