Tarinoita vammaishistoriasta

Frans Leijon: Kuurosokean
uskomaton elämä

Euroopan kuurosokeiden päivänä keskiviikkona Kuurosokeiden toimintakeskuksessa esiteltiin uusi kirja kuurosokeasta Frans Leijonista, Frans Leijon: kuurosokean ihmeellinen elämä. Kirjan kirjoitti historiantutkija Hannu Salmi, jonka keskiviikkoinen haastattelu on nähtävissä YouTubesta.

Kirjaa minä en ole vielä lukenut, sillä minulla on aika monta muutakin kirjaa lukulistalla, mutta Frans Leijon on minulle ennestään tuttu nimi menneistä vuosistani kuurosokeiden toiminnassa. Leijon (1879-1947) oli kuurosokea keksijä, puutarhuri ja sorvaaja. Hän syntyi kuulevana ja näkevänä Yläneellä, mutta kuurosokeutui lapsena sairastettuaan isorokon. Leijon eli vuosia ilman kunnollista kommunikaatiokeinoa, kunnes pääsi Pietarsaaren kouluun. Siellä hän oppi viittomakieltä ja pistekirjoitusta. Koulun jälkeen hän menestyi puutarhurina, sorvaajana ja keksijänä. Leijon voitti töistään palkintojakin. Valtaväestölle Leijon on jäänyt tuntemattomaksi nimeksi, mutta kuurojen ja kuurosokeiden yhteisöissä hänet muistetaan edelleen. Kuurosokeille hän on suorastaan roolimalli. Leijoniin elämään liittyy monia kuurosokeita inspiroivia tarinoita. Kun hän esimerkiksi kiinnostui sorvaamisesta, hänelle sanottiin, että se olisi hänelle liian vaarallista. Leijon oli kuitenkin päättänyt sitä kokeilla, joten hän paineli yksin sorvin ääreen. Työ onnistui hyvin, ja hänestä tuli sorvari. 

Frans Leijonin kanssa samaan aikaan eli Helen Keller (1880-1968), jonka elämä muistutti monin osin Frans Leijonia. Molemmat kuurosokeutuivat lapsena ja joutuivat elämään monta vuotta lapsuudestaan vailla kunnollista kommunikaatiota. Molemmat pääsivät kuitenkin kouluun ja kiinni yhteisöihinsä. Helen Keller kiersi maailmaa puhumassa vammaisten asemasta ja kirjoitti kirjojakin.

Frans Leijonkin oli aktiivinen elämässään, mutta hänen tarina on pudonnut yleisestä tietoisuudesta. Salmi sai itse tietää Leijonista, kun löysi lyhyen maininnan hänestä vanhassa rippikirjassa. (Minustakin on kiinnostavaa löytää joku tuollainen tiedonmurunen ja yrittää siten löytää kaikki mahdollinen siihen liittyvä tieto!) Tietoa vielä löytyi runsaasti, onhan Leijonin kuolemastakin vasta vajaa 80 vuotta. Toista se on kun, mennään satoja tai tuhansia vuosia ajassa taaksepäin. Itsehän olen enemmän kiinnostunut antiikin ajasta ja keskiajasta. Niin kaukaa tavallisista ihmisistä ei tiedetä kovin paljon, varsinkaan kun tavallinen rahvas ei ole historiantutkimusta kiinnostanut. Rooman valtakunnasta tiedetään yksi kuurona pidetty henkilö, Quintus Pedius. Hän oli kuvataitelija 1. vuosisadalla. Kaikki mitä hänestä tiedetään perustuu yhteen kappaleeseen lähes 2000 vuotta vanhassa kirjassa. Enempää tietoa lienee mahdotonta saada. Mitähän mielenkiintoisia tarinoita onkaan kokonaan unohdettu?

Vammaisten elinolot ovat parantuneet Rooman valtakunnan tai 1800-luvun jälkeen, ja vammaiset ovat olleet itsekin aktiivisia parantaessaan asioitaan. Suomen ensimmäisen kuurojen koulun perusti itsekin kuuro Carl Oscar Malm (1826-1863) vuonna 1846 ja pistekirjoituksen loi sokea Louis Braille (1809-1852). Hän oli muuten silloin vasta 15-vuotias! Kuurosokeat pistivät tuulemaan vuonna 1978, kun Suomen Kuurosokeat ry:n  lähetystö vieraili presidentti Kekkosen luona. Tapaamisen seurauksena perustettiin työryhmä, joka laati suosituksia asioiden parantamiseksi. Niiden mukaisesti 1980-luvulla Tampereelle perustettiin kuurosokeiden palvelutalo (nykyisin Toimintakeskus) ja Jyväskylään kuntoutuskeskus kuulonäkövammaisille lapsille. Pieni ihminen voi vaikuttaa!