Buddhan polulla: Oikea näkemys

Jalo kahdeksanosainen polku näyttää buddhalaisen maailmankuvan ja harjoituksen suuntaviivat. Polun päässä häämöttää valaistuminen ja nirvana. Käsittelen nyt polun ensimmäisen askeleen. Tämä askel on paaliksi samma ditthi, eli oikea näkemys tai oikea ymmärrys.  

Oikea näkemys tarkoittaa lähinnä neljän jalon totuuden oivaltamista. Elämä on väistämättä epätäydellistä ja pysymätöntä, mutta kärsimys on valinnaista. Kärsimys johtuu halujen ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Kärsimys lakkaa, kun päästää irti pysymättömistä asioista ja luopuu odotuksesta, että kaiken pitäisi elämässä mennä oman tahdon mukaan. Sisäinen rauha ei siis löydykään tyydyttämällä kaikki halut, vaan muokkaamalla omaa ajattelua. Tämän suuntaisia ajatuksia on myös kognitiivisessa terapiassa. Esimerkiksi unettomuuteen voi auttaa, kun ei taistele sitä vastaan, vaan hyväksyy sen. Helppo sanoa, että "päästä irti", mutta vaikea tehdä! Olisin Buddha, jos voisin vain päättää päästää irti. Siksi oikea näkemys ei olekaan ainoa polun askel, vaan vasta ensimmäinen kahdeksasta.

Polun kahdeksan osaa on jaettu viisauteen, etiikkaan ja mielenharjoituksiin. Sen askelmat antavat kovat vaatimukset ihmiselle erityisesti mielenharjoitusten osalta. Minä en ainakaan ole lähelläkään niiden toteuttamista, mutta polkua voi hyvin pitää ideaalina, jota kohti pyrkiä. Polun varsinainen tavoite on valaistuminen, mutta jos ajatellaan vain itsensä kehittämistä, sekin on pitkä elämänmittainen tie. Kaikki ihmiset ovat jollakin tapaa epätäydellisiä. Ellei sitten satu olemaan Buddha.

Oikea näkemys on polun ensimmäinen ja viimeinen askel. Se on ensimmäinen, koska pieni häivähdys näkemyksestä toimii motiivina buddhalaisuuden harjoittamiselle. Krooninen unettomuus näytti, että minun oli opittava hellittämään hallinantarpeesta. Niinpä viimeisen kahden vuoden aikana olen meditoinut ja harjoittanut mindfulnessia enemmän kuin aiemman kymmenen vuoden aikana!

Oikea näkemys on myös polun viimeinen askel. Se saavutetaan täydellisesti vasta valaistuessa. Buddha neuvoi arvioimaan hänen opetukset oman pohdinnan ja omien havaintojen kautta, eikä vain uskomaan niitä. Se ei riitä, että "tietää" elämän olevan epätäydellistä ja pysymätöntä, vaan se pitää ymmärtää henkilökohtaisesti ja syvällisesti. Tässä on kyse siitä, että tunteet eivät aina kuuntele järkeä. Ajattele vaikka elämäntapojen muutosta. Liikunta olisi hyväksi terveydelle, mutta kivempi olisi jäädä sohvalle selaamaan somea... Toisaalta itse luin buddhalaista filosofiaa jo lukioikäisenä. Pyörittelin mielessäni kyllä pysymättömyyttä ja elämän epävarmuutta, mutta vasta viime vuosien kokemukset ovat oikeasti muuttaneet minun ajattelutapoja. Mitään ei voi pitää itsestään selvänä. Elämää ihan oikeasti ei voi hallita täysin ja tulevaisuus on epävarma. Mikään määrä filosofiaa ei opettanut elämään tässä hetkessä yhtä tehokkaasti kuin elämän pienet turbulenssit.

Oikea näkemys kehittyy kokemuksen ja polun muiden askelten, kuten meditaation avulla valaistumiseen asti. Valaistuessa ihminen saavuttaa niin syvällisen oivalluksen, että se muuttaa ihmisen täysin. Takertuminen lakkaa ja ihminen astuu nirvanaan.