Arjen meditaationi

Tässä minä meditoin

Aamupala keholle on mysliä, leipä ja jugurttia. Aamupala mielelle on aamumeditaatio. Meditaatio on hyvä päivänavaus, joka virkistää unien jälkeen ja tuo huomion tähän hetkeen päivän sähellystä varten. Päivä myös päättyy meditaatioon. Iltameditaatio rauhoittaa mieltä ennen matkaa kohti höyhensaaria. Yksi istuntoni kestä yleensä 20-30 minuuttia. Tavoitteenani on meditoida joka kerta puoli tuntia.

Millainen meditaatioharjoitukseni on käytännössä? Tämä jokapäiväinen aamu- ja iltameditaatio on istumameditaatiota. Se oikeastaan alkaa jo ennen kuin istun tyynylle.  Meditatiivista mielentilaa voi hakea ennen meditointia kuuntelemalla mantroja tai binauraalisia biittejä. Joskus olen kokeillut joogaakin. Se tyynnyttää mieltä todella paljon, mutta en ole saanut sitä tavaksi joogakursseista huolimatta. 

Istun meditaatioon aina samassa paikassa tyynypinolla istuen (kuvassa). Ennen meditaatiota otan peiton ja tyynyt ja pöyhin ne ja ravistelen pölyt aloitusrituaalina. Tämä valmistaa mieltä ennen meditaatiota. Pino on tuossa aina valmiina. Ennen keräsin tyynyt aina ennen meditaatiota. Se tuntui vähän vaivalta, vaikka sitäkin saattoi pitää aloitusrituaalina.

Sitten istunkin jo alas. Kellon laitan soimaan puolen tunnin päähän, jotta aikaa ei tarvitse tarkistella kesken istunnon. En tosin malta aina olla tarkistelematta. Häiriötekijöitä voisi vähentää myös ottamalla kuulolaitteet pois meditaation ajaksi, mutta pitääkö häiriöäänet saada pois? Meditaation yksi tarkoitus on oppia pitämään huomio yhdessä asiassa kerrallaan häiriöistä huolimatta. Toisaalta joskus minulla alkaa tinnittää, jos otan laitteet pois. Huomasinkin tinnituksen ensimmäisen kerran juuri meditoidessa. Ennen meditointia teen kehon skannauksen ja hengitän pari kertaa oikein syvään ja pitkään.  Sitten jatkan hengittelyä luonnolliseen tapaan. Seurailen hengitystä laskematta sitä, toisin kuin joissakin meditaatioharjoituksissa tehdään. Jos apinamieli lähtee seikkailemaan kesken kaiken, totean asian ja palautan huomion hengitykseen.

Puoli tuntia myöhemmin kello soi ja harjoitus päättyy. En nouse heti ja siirry seuraavaan puuhaan. Hetki pitää istua ja kuunnella itseä. Millainen mielentila on? Miltä kehossa tuntuu? Miltä tämä hetki tuntuu?

Tämä harjoitus ei suinkaan ole ainoa meditaatioharjoitukseni, vaikka sitä pyrinkin tekemään joka päivä. Unettomuuden ja masennuksen hoidossa olen tustunut kevyempiin meditaatioharjoituksiin, joita voidaan käyttää vaikka terapiassa. Tarkoitan esimerkiksi mielikuvaharjoituksia ja kehonskannauksia. Niitä teen ääninauhalta seuraillen tuolilla istuen tai maaten sängyllä. Ohjatut harjoitukset ovat siitä hyviä, että jo pelkkä ohjaajan rauhallinen ääni auttaa keskittymään ja rauhoittaa. Yksi hyvä harjoitus on ollut jännitys-rentoutus-harjoitus, jossa jokainen kehon osa jännitetään ja rentoutetaan yksi kerrallaan. Teen näitä silloin tällöin, esimerkiksi kun unettomuus on vaivannut tavallista enemmän.

Päivittäiseen arkeeni kuuluuvat myös mikromeditaatiot. Mistä tahansa elämässä voi tehdä meditaatiota. Kun tekee siivoamisesta tai tiskaamisesta meditaatioharjoituksen, niitäkin alkaa tehdä mielellään. Meditaatioksi voi ottaa myös kahvihetket, ruoanlaiton, musiikin kuuntelun tai kävelylenkit. Vielä lyhyempiä meditaatiohetkiä voi pitää kesken miltei minkä tahansa tekemisen. Kiinnitän kaiken huomioni juuri siihen, mitä teen. Mitä näen, kuulen, tunnen tai maistan. Olen läsnä. Ei tämä aina ole helppoa, varsinkaan nyt ruutujen aikakaudella... Harjoitukset ovat minulle osa buddhalaisuuden harjoittamista, mikä tuo niihin uuden tason. Oman mielen ja todellisuuden tarkkailu buddhalaisesta näkökulmasta. Esimerkiksi omia tunteita ja ajatuksia voi seurata ja huomata, että minä en ole minun ajatukseni. Kaikesta en tee meditaatiota. Joskus ajatukset lähtevät seikkailemaan haaveisiin tai menneisiin. Joskus palaan takaisin siihen hetkeen, mutta joskus annan ajatuksille siivet ja katson, minne asti ne lentävät.