20 vuotta Euroviisuja

Viisukatsomo vuonna 2023

Minun varhaisin euroviisumuisto on vuodelta 1994. Suomea edusti tuona vuonna Catcat kappaleella Bye bye baby. Jostakin syystä laulun kertosäe tarttui mieleeni ja siitä taisi tulla ensimmäinen englanninkielinen lause, jonka opin.

Ensimmäistä kertaa katsoin Euroviisuja kuitenkin vasta vuonna 2005. Katsoin silloin vain osan semifinaalista. Päädyin kanavalle sattumalta juuri Latvian viittomakielisen kertosäkeen kohdalla ja jäin katsomaan lähetystä. Mieleen noista viisuista jäi myös Suomi. Suomea edusti norjalainen Geir Rönning kappaleelle Why?. Tämä oli viimeinen vuosi ennen Suomen euroviisuvoittoa, joten finaaliin ei päästy. Tunteikas balladi kertoo lähes 400 ihmisen hengen vaatineesta Beslanin koulukaappauksesta, joka tapahtui edellisenä syksynä. Kaunis laulu, mutta ei herättänyt vuonna 2005 minussa tunteita mihinkään suuntaan. Lopetin semifinaalin katsomisen Tanskan esityksen kohdalla, sillä se laulu jostakin syystä ärsytti minua kovasti. 

En keskittynyt lähetyksen seuraamiseen täydellisesti, joten moni viisu meni ohi. Ohi meni myös Sveitsiä edustanut Vanilla Ninja, josta myöhemmin tuli suurin euroviisusuosikkini. Hassua ajatella, että Vanilla Ninja oli mukana juuri vuonna 2005, jolloin katsoin ensimmäisen kerran viisuja, mutta en silloin huomannut yhtyettä.

Euroviisut katsoin ensimmäisen kerran kokonaan seuraavana vuonna. Ja nehän tosiaan kannattikin katsoa. Vuoteen 2010 asti Euroviisut oli minulle vielä ohjelma muiden joukossa. Katsoin ne joka kevät ja unohdin sitten. Kesällä 2010 kaikki muuttui. Aloin katsoa vuotta 2006 edeltäviä Euroviisuja läpi ja arvioida niitä taulukkoon. Minusta tuli euroviisufani ja löysin samalla Vanilla Ninjankin. Tänä vuonna tulee 20 vuotta noista ensimmäisistä katsomistani Euroviisuista. Enpä sinä iltana vielä nähnyt, että tulisi muistelemaan sitä hetkeä vielä 20 vuotta myöhemmin!