Suvivirrestä meditaatioon - mikä on uskontoa?
Uskonto kouluissa on vuoden mittaan aiheuttanut allergisia
reaktioita suuntaan ja toiseen. Näppylöitä on tuottanut Suvivirsi, jooga,
mindfulness ja meditaatio. Niin paljon, että niistä on valitettu
yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakuntaan sekä tehty kansalaisaloite.
Espoossa koulun kevätjuhlassa laulettu Suvivirsi sai erään koululaisen isän tekemään valituksen siitä, että virrestä ei varoitettu perhettä etukäteen, ja perheen lapsi oli pakotettu se kuulemaan. Lopulta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta päättikin, että uskonnollisista lauluista koulun tapahtumissa pitää ilmoittaa etukäteen. Suvivirttä ei kielletty, mutta tuntuu hassulta ajatus, että siitä pitää erikseen varoittaa. Suvivirsi on uskonnollinen laulu, jolla on joillekin hengellinen merkitys, mutta monille se on vain koulujen kevätjuhliin kuuluva perinne. Minulle Suvivirsi on kaunis luontoa ylistävä laulu, joka herättää muistoja kouluajoilta. Tunnelman lukuvuoden loppun ja kesäloman lähestyessä. Suvivirsi muuten suomennettiin muutama vuosi suurten kuolonvuosien nälänhädän jälkeen. Voi vain kuvitella sitä tunnetta, millä sitä on ensimmäisinä vuosina laulettu. Ehkä virressä voisikin kuulla luonnon ylistämisen Jumalan sijaan?
Uskonnonharjoittamisen rajoja koeteltiin myös viime syksynä, kun kansalaisaloitepalveluun ilmaantui aloite, joka vaati pitämään joogaa, meditaatiota ja mindfulnessia koulujen toiminnassa uskonnon harjoittamisena. Aloitteen tekijöiden mielestä niitä ei saisi harjoittaa muun toiminnan yhteydessä ja huoltajilla pitäisi olla oikeus kieltää lapsen osallistuminen niihin. Joogan ja hindulaisuuden yhteyttä en tämän tarkemmin osaa arvioida, mutta sen voin sanoa, että meditaatio ja mindfulness eivät ole automaattisesti minkään uskonnon harjoittamista. Tämä länsimainen terapia- ja rentoutusmindfulness on vähän eri asia kuin sen buddhalainen serkku.
Buddhalainen mindfulness on vain yksi osa jalosta kahdeksanosaisesta
polusta ja viittaa monenlaisiin
harjoituksiin, eikä vain rentoutumiseen ja tietoiseen läsnäoloon. Käytännössä siis mindfulnessista tulee
buddhalaista vasta, kun siitä sellaista tekee. Vähän samalla tavalla ihminen voi
lomamatkallaan vierailla buddhalaisessa temppelissä muuttumatta buddhalaiseksi.
Terapia- ja rentoutusmuotona mindfulness on täysin uskonnotonta ja sen hyödyt mielenterveydelle
on osoitettu tieteellisesti. Ei siis ole mitään syytä kieltää sitä lapsilta tai
nuorilta. Meditaation ja mindfulnessin voi myös halutessaan liittää muihin
uskontoihin - rukouskin on eräänlaista meditaatiota. Monesti asioille voi antaa useita erilaisia merkityksiä. Suvivirttä voi pitää ylistyksensä luonnolle tai Jumalalle. Meditoimalla voi etsiä yhteyttä jumalaan, valaistumista tai mielenrauhaa.
Täytyy sanoa, että minusta elämä kuulostaisi aika raskaalta,
jos pitäisi hermostua Suvivirrestä, joogasta tai mielenharjoituksista koulussa.
Suvivirttä vastustaa osa uskonnottomista ja noita "itämaisia" harjoituksia jotkut kristityt.
Jännästi joskus ateistit ja fundamentalistiuskovat alkavat muistuttaa toisiaan.
Jooga&mindfulness on henkisiä harjoitteita. Yhden virren laulaminen ei ole verrattavissa noihin mitenkään. Varsinkin kun sää voit aivan hyvin olla itse laulamatta, vaikka se kerran tai kahdesti vuoden aikana juhlatilaisuudessa laulettaisiin.
VastaaPoistaNämä itämaisilta uskonnoilta poimititut henkiset harjoitteet on ihan eri skaalassa. Ärsyttää kun tällaisia laitetaan yhtäsuuruus luokkaan kun maalaisjärjelläkin tajuaa että nämä ei ole mitenkään sama asia...
En usko että olet noin yksinkertainen ihmisenä, joten miksi tämä ratkaisu? Haastan sua miettimään tarkemmin.
Joogalla nimeomaan on tarkoitus saavuttaa henkisellä tasolla asioita. Muuten kyseessä vois olla ihan vain venyttely. Ja venyttelyjumppa kävisi kyllä kaikille uskonnosta riippumatta.
Se, että jostain asiasta on tutkimuksissa todettu hyötyä, ei pelkästään riitä. Kristinuskon harjoittamisellakin on todettu monia hyviä puolia; mutta emmehän me silti voi kaikkia siihen pakottaa! Henkilökohtaisesti uskon että paholaisen voimatkin auttaa ; ne auttaa hetkellisesti jotta saa ihmisen puolelleen ja koukkuun. Silti en halua turvautua epäjumalien apuun. Ja se valinta tulisi mulle suoda. Se valinta tulisi kaikille suoda. On ihmisiä, joille on todella tullut huonoja fiiliksiä näiden henkisten harjoitteiden jälkeen ja vielä enempi heitä, joille nämä ovat olleet portti uushenkisyyden maailmaan, jossa oma psyyke on lopulta joutunut kovaan hullunmyllyyn. Näitä kokemuksia olen kuullut mm. monista hengellisistä podcasteista ja kohdannut henkilökohtaisestikin.
Yksittäinen virren veisuu ei tuollaista saa aikaan, varmaan olet samaa mieltä...? Että ehkä nämä eivät sittenkään ole samaan kastiin niputettavia asioita vaan kaksi vallan eritasoista "ongelmaa" joita tulisi käsitellä erikseen. Esim jo pelkästään se, että virsi lauletaan vain harvakseltaan juhlatilaisuudessa, mutta jooga tai meditaatio voi olla osa opetusta ja yleistyä pikkuhiljaa vaikka viikottaiseksi/päivittäiseksikin toiminnaksi ja johon yksittäisen oppilaan on hankalampi olla osallistumatta huomiota herättämättä. Ainakin minun kouluaikoina mindfulnesstunteja oli vain pari kertaa vuodessa ja ne oli helppo uskovaisten jättää väliin ja heille järjestettiin korvaavaa toimintaa. Mutta ilmeisesti nyt nää henkiset harjoitteet leviää enenevissä määrin koululaisten arkeen ja vanhempien on mahdotonta tietää kuinka paljon lapsi tällaiselle altistuu, kun siitä ei kai ole edes velvollisuutta ilmoittaa...