Buddhalaisuus ja vammaisuus
Tässä tekstissä käsittelen buddhalaisuutta ja vammaisuutta. Aiheesta puhuttaessa mieleen nousevat usein karma ja jälleensyntymä, mutta ne ovat vain yksi osa buddhalaisuuden laajasta kokonaisuudesta. Keskityn buddhalaisuuden filosofisiin ja psykologisiin opetuksiin, enkä mene mainittuihin uskonnollisiin käsitteisiin. Mitä buddhalainen ajattelu ja elämäntapa voivat tuoda elämään vammaisena ja vaikuttamistyöhön vammaisten asioihin?
Kaikki on pysymätöntä
Pysymättömyys on keskeisimpiä Buddhan opetuksia. Kun kaiken katoavaisuuden ymmärtää syvällisesti, mitään ei pidä itsestäänselvänä. Ei terveyttä, toimintakykyä tai toimivia aisteja. Kuka tahansa voi vammautua tai sairastua milloin tahansa. Ehkä pysymättömyyden pohtiminen saisi ihmiset ottamaan saavutettavuuden ja esteettömyyden vakavammin. Ja ylipäätään arvostamaan omaa toimintakykyään ja terveyttään enemmän.
Lue lisää: Muuttuva kuulo ja buddhalaisuus
Ei ole erillistä muuttumatonta identiteettiä
Ihmisellä ei ole erillistä pysyvää minuutta (anatta). Mikään yksittäinen ajatus, tunne, kehon osa tai ominaisuus ei ole "minuus". Mitään niistä ei voi ottaa erilleen, ja sanoa, että tuossa olen minä. Lisäksi nämä ominaisuudet muuttuvat koko ajan ympäristön ja toistensa vaikutuksesta. Et ole sama ihminen kuin vauvana, tai vuosi sitten. Identiteetti on virta. Niinpä ihmistä ei voi määritellä minkään yksittäisen ominaisuuden perusteella, ei edes vammaisuuden. Ihmisiä voidaan tietysti kuvata erilaisin sanoin, mutta on hyvä muistaa, että ne ovat vain kommunikaation välineitä. Pysyvinä lokeroina mitkään sanat eivät voi kuvata täydellisesti kenenkään identiteettiä, eikä niiden tarvitsekaan.
Lue lisää: Anatta - kuka on vammainen?
Ei ole täydellistä elämää
Maailma ja elämä ovat epätäydellisiä, julisti Buddha neljässä jalossa totuudessa. Vammaisuus on siis vain yksi esimerkki elämän kolhuista monien muiden joukossa. Joillakin on elämässään vain enemmän haasteita kuin toisilla, mutta näillä kohtalon tielle heittämillä kivillä voi olla myös myönteisiä vaikutuksia. Vammaisuus voi auttaa kehittämään positiivisia mielentiloja, kuten kärsivällisyyttä ja myötätuntoa. Buddhalaisessa ajattelussa siis elämän nurja puoli voi edistää buddhalaista harjoitusta,
Lue lisää: Dukkha - onko elämä kärsimystä
Mielenrauha löytyy mielestä eikä ulkoisista olosuhteista
Buddha käytti sanaa dukkha ensimmäisessä jalossa totuudessa: elämä on dukkha. Termi tarkoittaa kaikenlaisia negatiivisia tunteita, ei vain kärsimystä. Puhun jatkossa kärsimyksestä tässä laajassa merkityksessä. Vastoinkäymiset ovat väistämätön osa kaikkien elämää, mutta kärsimys on valinnaista. Asiat tuntuvat siltä, miten niihin suhtautuu. Kärsimyksen syynä on halujen ja todellisuuden välinen ristiriita. Ihminen haluaisi asioiden menevän juuri tietyllä tapaa, päästä eroon kaikesta ikävästä ja pitää kiinni kaikesta kivasta. Epätäydellisessä ja muuttuvassa maailmassahan tämä ei onnistu. Kärsimys Buddhan mukaan lakkaa, kun lakkaa takertumasta noihin haluihin ja päästää irti. Hyväksyy elämän niin kuin se on. Vammaisuudenkaan ei tarvitse olla vain negatiivinen asia. Se voi myös tuoda elämään monia hyviä asioita ja lopulta sitä voi pitää yhtenä omaisuutena muiden joukossa.
Lue lisää:
Takertumattomuus ei ole välinpitämättömyyttä, vaan kärsivällisyyttä
“Hyväksy elämä sellaisena kuin se on”, ei vaikuta kannustavan kehittämään vammaisten palveluja ja olosuhteita yhteiskunnassa. Buddhalaisetkin kuitenkin välittävät maailmasta. Takertumaton ymmärtää, että kaikkea ei epätäydellisessä maailmassa voi muuttaa - ainakaan heti. Paremman maailman puolesta kannattaa silti työskennellä, sillä vammaistenkin elämää voi oikeasti parantaa kehittämällä palveluja ja apuvälineitä. Ihmisten asenteisiin ja ennakkoluuloihin voi vaikuttaa tiedottamalla. Asioita voi muuttaa, vaikka se on joskus pitkä tie. Muutos ei tapahdu yhdessä yössä, eikä välttämättä juuri niin kuin haluaisi.
Ihmiset ovat riippuvaisia toisistaan
Buddhalaisuus korostaa kaikkien asioiden keskinäistä riippuvuutta. Ihminen on osa yhteiskuntaa. Ihmiset tarvitsevat toisiaan ja vaikuttavat toisiinsa. Joku on kasvattanut ja tehnyt ruokasi, rakentanut talosi ja opettanut sinulle kaikki elämässä tarvittavat taidot. Elämme rajallisella planeetalla, joten ei pidä olla itsekäs. Kaikilla meillä on omat tarpeemme, mutta jotkut meistä tarvitsevat vähän enemmän tukea kuin toiset. Niiden, joilla on enemmän, pitäisi osata jakaa niille, joilla ei ole niin paljon. Maailmassa on resursseja täyttää kaikkien, kuten vammaistenkin, tarpeet, mutta ei kaikkien ahneutta. Ei vammaisten kuitenkaan kannata keskinäisriippuvuuden ja rajallisuuden vuoksi vähätellä omia tarpeitaan. Pikemminkin päinvastoin.
Keskinäisriippuvuus tarkoittaa myös joskus ristiriitaisia tarpeita ihmisten välillä. Siksi esimerkiksi eri vammaisjärjestöjen kannattaa tehdä yhteistyötä. Kukaan meistä ei elä täällä irrallaan.
Universaali myötätunto
Kaikki ”tuntevat olennot” haluavat välttää kärsimystä ja tavoitella onnellisuutta. Tämän takia myötätunto kohdistuu kaikkiin ihmisiin terveydestä ja toimintakyvystä riippumatta. Vammaistenkin tarpeet on siis huomioitava yhteiskunnassa vammaispalveluilla, esteettömyydellä, saavutettavuudella ja syrjimättömyydellä. Jotkut eivät kuitenkaan näistä välitä, mutta he eivät sitä tee välttämättä pahuuttaan, vaan tietämättömyyttään. Jonkinlaista ymmärrystä voi siis kohdistaa jopa ennakkoluuloisiin ihmisiin - vaikka ennakkoluuloja ei hyväksykään! Myötätuntoa voi kohdistaa myös itseen. Vammaisuus ja puutteet eivät tee ihmisestä vähemmän arvokasta.
Läsnäolon voima
Monesti ihminen ei ole läsnä tässä hetkessä. Usein me haaveillaan ja murehditaan tulevaa tai mietitään menneitä. Mielen tuo takaisin tähän hetkeen mindfulness-harjoitukset. Mindfulness tarkoittaa hyväksyvää läsnäoloa tässä hetkessä ilman tuomitsemista. Mindfulnessia voi harjoittaa esimerkiksi syödessä. Huomio kiinnitetään siihen, miltä ruoka tuoksuu, maistuu ja tuntuu suussa. Jos mieleen nousee ajatuksia ja tunteita, ne huomataan, mutta niiden annetaan mennä ilman takertumista tai torjuntaa.
Tulevaisuus voi tuntua epävarmalta ja pelottavalta erityisesti ihmisestä, jolla on etenevä sairaus tai vamma. Mindfulnessin harjoittaminen voi tukea mielenrauhaa: tulevaisuutta ei ole vielä tapahtunut, on vain tämä hetki.
Lue lisää:
Valaistuminen
Valaistuminen on buddhalaisen harjoituksen päämäärä ja sen saavuttaminen on mahdollista kaikille fyysisistä vammoista riippumatta. Buddhalle mieli oli keskeinen sisäisen rauhan ja valaistumisen tavoittelun kannalta fyysisen kehon sijaan. Mielenharjoitus ei tietysti ole helppoa: voi aina sanoa, että päästä irti ja ole läsnä, mutta niiden toteuttaminen voi olla pitkä tie. Kaikesta huolimatta Buddhan sanomassa on toivoa ja optimismia. Muutos ja sisäinen rauha ovat mahdollisia.
Muokattu 24.5.2026
Kommentit
Lähetä kommentti