Mun surinat

Mindfulness tarkoittaa tietoista hyväksyvää läsnäoloa. Omista tunteista, tuntemuksista ja ajatuksista pyritään olemaan tietoinen. Niitä havainnoidaan, mutta ei torjuta, eikä niihin takerruta. Tunteet ovat vähän kuin pilviä taivaalla - niitä tulee ja menee.  Törmäsin mindfulnessiin, kun ensimmäistä kertaa tutustuin buddhalaisuuteen, mutta aivan aluksi kiinnostuin enemmän meditaatiosta. Tosin meditaatiohan tukee mindfulnessia. Harjoituksissa on ollut välillä pitkiäkin taukoja, vaikka enemmän hyötyähän niistä olisi, jos harjoittaisi pitkään säännöllisesti. Mitä hyötyä mindfulnessista sitten on? Se on auttanut minua olemaan enemmän tässä hetkessä, helpottanut unettomuutta, stressiä ja ahdistusta sekä rentouttanut mieltä. Tämä perustuu siihen, että mindfulness lisää tietoisuutta oman mielen liikkeistä, mikä vuorostaan auttaa päästämään irti negatiivisista tunteista ja ajatuksista. Esimerkiksi pitkän vaikea unettomuusjakson jälkeen aloin iltaisin ahdistua jo hyvissä ajoin ennen nukkumaan...

Minun ensimmäiset kirjat buddhalaisuudesta. Minun tie buddhalaisuuteen alkoi lukiossa. Kiinnostuin maailmanuskonnoista erinomaisen uskonnonopettajan ansiosta. Päätin lopulta kirjoittaa uskonnon, joten kursseja tulikin käytyä. Lukion viimeisenä syksynä oli vuorossa itämaisten uskontojen kurssi. Kurssista inspiroituneena marssin kirjastoon ja otin hyllystä kirjan aiheesta. En muista mitä kirjassa tarkalleen ottaen sanottiin buddhalaisuudesta, mutta se teki vaikutuksen. Kiinnostuin heti opiskelemaan lisää ja ostin pian kirjakaupastakin kaksi kirjaa. Yleensä paikkakuntani Suomalaisesta kirjakaupasta ei löydy kirjoja buddhalaisuudesta, mutta silloin niitä oli jopa kaksi. Ehkä jotakin kohtalon johdatusta? Karma ei buddhalaisuudessa ole kohtalo, mutta niin… Kirjat olivat Kulanandan Buddhalaisuuden periaatteet ja Gill Farrer-Hallsin Pieni Buddha-kirja (kuvassa). Seuraavina kuukausina ahmin vielä lisää kirjoja ja varsinkin nettimateriaalia. Hyvin taisinkin sen kaiken lukea. Buddhalaisuuden tunt...

Fossiilin kopio museo Vapriikissa Tampereella. Monet ovat jossakin vaiheessa lapsuuttaan olleet kiinnostuneita dinosauruksista tai avaruudesta. Siis ainakin minä. Seuraan toisinaan edelleen niiden tutkimuksen uusia tuulia. Näitä aihepiirejä minua on inspiroinut miettimään pari Yle Areenalta löytyvää podcastia, Dinocast ja Tähtisarja . Podcastit on hyviä maanläheisiä johdantoja näihin aiheisiin. Avaruutta ja luonnonhistoriaa yhdistää moni asia. Lapsena - ja edelleen aikuisena - avaruudessa ja dinosauruksissa kiehtoi niiden vieraus. Dinosaurukset ja toiset planeetat ovat vieraita maailmoja, jotka ovat (tai ovat olleet) samalla todellisia. (Luonnon)historiassa on tietty “lähellä, mutta niin kaukana” -efekti. Ehkä juuri tässä paikassa joskus tallusti tyrannosaurus? Enää sitä ei voi nähdä. Molempia aiheita yhdistää myös ajan ja paikan valtavat mittasuhteet. Viimeiset tyrannosaurukset katosivat 65 miljoonaa vuotta sitten. Tämä on pitkä aika, mutta pitkään dinosauruksetkin elivät: stegosauru...

Jalo kahdeksanosainen polku näyttää buddhalaisen maailmankuvan ja harjoituksen suuntaviivat. Polun päässä häämöttää valaistuminen ja nirvana. Käsittelen nyt polun ensimmäisen askeleen. Tämä askel on paaliksi samma ditthi , eli oikea näkemys tai oikea ymmärrys.   Oikea näkemys tarkoittaa lähinnä neljän jalon totuuden oivaltamista. Elämä on väistämättä e pätäydellistä ja pysymätöntä , mutta kärsimys on valinnaista . Kärsimys johtuu halujen ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Kärsimys lakkaa, kun päästää irti pysymättömistä asioista ja luopuu odotuksesta, että kaiken pitäisi elämässä mennä oman tahdon mukaan. Sisäinen rauha ei siis löydykään tyydyttämällä kaikki halut, vaan muokkaamalla omaa ajattelua. Tämän suuntaisia ajatuksia on myös kognitiivisessa terapiassa. Esimerkiksi unettomuuteen voi auttaa, kun ei taistele sitä vastaan, vaan hyväksyy sen. Helppo sanoa, että "päästä irti", mutta vaikea tehdä! Olisin Buddha, jos voisin vain päättää päästää irti. Siksi oikea näke...

Frans Leijon: Kuurosokean uskomaton elämä Euroopan kuurosokeiden päivänä keskiviikkona Kuurosokeiden toimintakeskuksessa esiteltiin uusi kirja kuurosokeasta Frans Leijonista, Frans Leijon: kuurosokean ihmeellinen elämä. Kirjan kirjoitti historiantutkija Hannu Salmi, jonka keskiviikkoinen haastattelu on nähtävissä  YouTubesta . Kirjaa minä en ole vielä lukenut, sillä minulla on aika monta muutakin kirjaa lukulistalla, mutta Frans Leijon on minulle ennestään tuttu nimi menneistä vuosistani kuurosokeiden toiminnassa. Leijon (1879-1947) oli kuurosokea keksijä, puutarhuri ja sorvaaja. Hän syntyi kuulevana ja näkevänä Yläneellä, mutta kuurosokeutui lapsena sairastettuaan isorokon. Leijon eli vuosia ilman kunnollista kommunikaatiokeinoa, kunnes pääsi Pietarsaaren kouluun. Siellä hän oppi viittomakieltä ja pistekirjoitusta. Koulun jälkeen hän menestyi puutarhurina, sorvaajana ja keksijänä. Leijon voitti töistään palkintojakin. Valtaväestölle Leijon on jäänyt tuntemattomaksi nimeksi, mutta ...

Minä valmistuin Kuuloliiton kokemustoimijaksi kolme vuotta sitten. Kokemustoiminnassa olen kiinnostunut kuulovammaan ja mielenterveyteen liittyvistä asioista. Matkani kokemustoimintaan alkoi jo Suomen Kuurosokeiden lasten ja nuorten leireillä, joilla rakensin vahvan kuulonäkövammaisen identiteetin. Aloitin vaikuttamistyön somessa ja blogissa 15 vuotta sitten. Blogissa en alussa kirjoittanut kauheasti omia kokemuksia, vaan enemmän yleisiä tietoja ja ajatuksia kuulo- ja näkövammaisuudesta. Nyt tarkoitus olisi mennä vähän syvemmälle minun omaankin elämääni. Minun näkövamma on lievä. Näöntarkkuus on alentunut ja näkökentästä puuttuu osia. Syvyys- ja kaukonäkö ovat todella huonot ja käytänkin laseja. Portaissa joudun olemaan vähän varovaisempi. Kovin suurta haittaa näkövammasta ei muuten ole. Kuulovamma sen sijaan muistuttelee olemassaolostaan säännöllisemmin. Käytän monia apuvälineitä, kuten FM-laitetta, kuulolaitteita, täristinkelloa ja ovikellohälytintä. Melussa on vaikea kuulla ja ilman...

Luonnehdin itseäni huonokuuloiseksi tai kuulonäkövammaiseksi. Ensisijassa olen huonokuuloinen, vasta sitten kuulonäkövammainen, koska näkövamma on niin lievä. Samasta syystä en käytä sanaa kuurosokea itsestäni. Vammaisuus ei muuten ole merkittävä osa minun identiteettiä, mutta se on lääketieteellinen termi, jonka perusteella saa apuvälineitä ja muuta tukea. Toisaalta on ihan hyvä muistaa, että sanat on vain kommunikaation apuväline, eikä ne kuitenkaan voi kuvata todellisuutta täydellisesti. Identiteetti on muuttuva virta, joka pakenee tuollaisten sanojen määritelmiä. Minun identiteettiini on vaikuttanut kahden järjestön, Suomen Kuurosokeiden ja Kuuloliiton toiminta sekä buddhalaisuus. Buddha käytti ihmisen minuudesta termiä anatta . Buddha katsoi, että ihmisellä ei ole mitään erillistä pysyvää minuutta tai identiteettiä. Mikään yksittäinen ajatus, tunne, kehon osa tai ominaisuus ei ole "minuus". Mitään niistä ei voi ottaa erilleen, ja sanoa, että tuossa olen minä. Lisäksi näm...

Buddhalaisia on maailmassa 300-500 miljoonaa ja buddhalaisuus kasvattaa suosiotaan myös länsimaissa. Buddhan vaikutus näkyy monessa paikassa, kuten kotien sisustuksessa, meditaatiossa ja mindfulnessissa. Silti buddhalaisuudesta liikkuu paljon väärinkäsityksiä. Seuraavassa niistä muutamia. Buddha oli lihava Naurava isomahainen Buddha ei ole historiallinen Buddha, Sidharta Gautama , vaan keskiajalla Kiinassa elänyt munkki, Budai . Buddhalaisuus on monoliitti Buddhalaisuus on hyvin monimuotoinen uskonto ja filosofia eikä mikään yksittäinen muoto anna siitä koko kuvaa. Buddhalaisuus on jakaantunut useisiin koulukuntiin, jotka eroavat toisistaan hyvinkin paljon. Lisäksi Buddhan opetuksiin tuovat oman mausteensa eri Aasian maiden kulttuurit. Buddhalaisuuden eri muodot ovat lähes eri uskontoja, joten pitäisi ehkä puhua buddhalaisuuksista eikä yhdestä buddhalaisuudesta. Buddhalaisuus ei ole uskonto Buddhalaisuus on uskonto, vaikka moni meditaatiosta ja filosofiasta kiinnostunut länsimaalainen ...

Aloitin tämän kirjoittamisen aamuyöllä puoli viiden aikaan. Mikä olisikaan parempi ajankohta kirjoittaa unettomuudesta! Tällä hetkellä minun unettomuus on aika hyvässä hallinnassa. Olen nukkunut alkukesästä asti yleensä 6-7 tuntia katkonaista unta yössä. Jonkun mielestä tämä on varmaan aivan liian vähän, mutta aiempaan verrattuna tuntimäärä on selvä parannus. Viimeiset neljä vuotta olen mennyt läpi jatkuvia viikkoja kestäviä jaksoja 3-5 tunnin yöunilla. Välissä olleet paremmatkin jaksot pysyivät enimmäkseen 5-6 tunnissa. Univaikeuksia minulla on ollut koko aikuisikä, mutta keväällä 2021 vaikeudet kehittyi kunnon unettomuudeksi. Työstressin takia nukuin viikon ajan vain 1-2 tuntia yössä. Kierre katkesi lopulta unilääkkeillä. Unettomuus uusiutui syksyllä ja kroonistui. Yhtä pahoja kierteitä ei enää ole ollut, mutta unettomuus on silti vaikuttanut ihan kaikkeen: mielialaan, itsetuntoon ja -luottamukseen, harrastuksiin, koulunkäyntiin ja ihmissuhteisiin. Yhden koulun jouduin keskeyttäm...

Kuuloa auttavia apuvälineitä Olen joskus nähnyt nettimeemin, jossa todetaan, että jos ei kuule toisen puhetta, voi vain nauraa ja toivoa, ettei kyseessä ollut kysymys. Tätä periaatetta taisi noudattaa eräs huonokuuloinen kaverini. Kerroin kerran hänelle, että minulla oli unettomuutta. Hän ei kuullut, mitä sanoin ja päätti nauraa. Oikein makeasti. On ymmärrettävää, ettei aina jaksa pyytää toistamaan, mutta nauru voi olla vähän vaarallinen reaktio. Jos sinulla on jatkuvia vaikeuksia kuulla, ongelmaan on ratkaisuja. Huonoon kuuloon on esimerkiksi apuvälineitä, kuten kuulokojeet ja FM-laitteet. Monet kuitenkin välttelevät tarpeellisten apuvälineiden käyttöä, koska niitä voi olla vaikea oppia käyttämään, tai niiden mahdollisesti saama huomio nolottaa. Kuitenkin alussa kertomani pieni tarina osoittaa, että käyttämättä jättäminen voi johtaa sekin noloihin tilanteisiin. Ymmärrän silti ongelman. Onhan minullakin ollut omat haasteeni apuvälineiden kanssa. Käytän itse kuulolaitteita ja FM-laitett...